Puolustusministeri Antti Kaikkonen väläytti kesäkuussa kansalaispalvelusjärjestelmän luomista. ”Ehkä voisimme naisten osalta selvittää, olisiko nykyistä järjestelmää täydentävä 2-3 kuukauden kansalaispalvelus jossakin muodossa hyvä”, Kaikkonen lausuu Lännen Median haastattelussa. Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että kansalaispalvelus on kuolleena syntynyt ajatus. Puolustusministeriön yhteydessä toimiva poikkihallinnollinen kokonaisturvallisuuselin Turvallisuuskomitea selvitti asiaa jo viime keväänä. Komitean mukaan ministeriöt eivät tunnistaneet ”tarvetta koko ikäluokan kouluttamiseen ja sen mahdollisesti tuottamaan häiriötilanteiden tai poikkeusolojen henkilöreserviin". Työ- ja elinkeinoministeriö on puolestaan selvittänyt useaan otteeseen siviilipalveluksen kytkemistä kriisivalmisteluihin. Käytännössä juuri minkäänlaista tarvetta sillekään ei ole löytynyt.
Paitsi että kansalaispalvelus olisi tarpeeton ja yhteiskunnalle erittäin kallis, se on myös hyvin kyseenalainen Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta. Pakkotyö on kielletty YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Asevelvollisuus on sallittu molemmissa poikkeussäännöksen perusteella, mutta sallittu poikkeus sisältää vain ”aseellisen palveluksen luonteisen palvelun” tai vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille (muttei muille) järjestettävän vaihtoehtopalveluksen. Kansalaispalvelus tuskin mahtuisi näiden poikkeamien piiriin.
Kaikkosen ehdotuksen mukainen tällä hetkellä lähinnä armeijaa käymättömille naisille suunnattu 2-3 kuukauden kansalaispalvelus tuskin myöskään ratkaisisi asevelvollisuusjärjestelmän yhdenvertaisuusongelmia, kun huomattavasti pidempi armeijapalvelus säilyisi yhä pakollisena miehille.
Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että ihmisiä sukupuolen perusteella eriarvoistava asevelvollisuusjärjestelmä on välttämätöntä muuttaa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole keinotekoinen, ihmisoikeuksien kannalta kyseenalainen ja kallis kansalaispalvelus. ”Sen sijasta asepalveluksen muuttamisen lähtökohdaksi voidaan ottaa Norjan ja Ruotsin mallin mukainen, kaikkia samalla lailla kohteleva ja asevelvollisuudeksi kutsuttu mutta tosiasiassa vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä. Samalla päästään eroon pituutensa suhteen rangaistuksenluontoisesta siviilipalveluksesta ja ihmisoikeuksia rikkovista totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista”, Aseistakieltäytyjäliitto toteaa.
