Teksti: Juho Juutilainen
Arvostelussa Korupuheen split-julkaisu Hook ❤️ Korupuhe.
Tällä kertaa arvostelussa onkin sisällöllisesti albumeista ja EP-julkaisuista poikkeava niin sanottu split-julkaisu.
Split-julkaisussa kaksi bändiä, tässä tapauksessa Hook ja Korupuhe, ovat tehneet kahdestaan julkaisun, josta nyt arvioidaan helsinkiläisen Korupuheen puolisko. Kahden biisin kokonaisuus kritisoi nyky-yhteiskuntaa nimeten sen isoimman yksittäisen ongelman; itsekkyyden, sekä tavallisen kansalaisen että päättäjien keskuudessa. Biisit ovat nimeltään Matalan intensiteetin sisällissota ja Skeletor palaa kertomaan.
Biiseistä ensimmäinen ottaa mustalla huumorilla kantaa ihmisten moderniin itsekkyyteen. Voisi sanoa, että biisissä aiheena on nimetä kaikki se ihmisen arkisen itsekkyyden konkretia, joilla tarkoitan niitä tilanteita, joissa ei oteta kanssaihmistä huomioon. Me kaikki olemme olleet ainakin kerran bussissa tai muussa julkisessa kulkuvälineessä, johon nousee ihminen ennen poisjääviä matkustajia, joku kuuntelee musiikkia ilman kuulokkeita tai riitelee kovaan ääneen puhuessaan kaiuttimella puhelimeen.
Piikittelyn kohteeksi nostetaan myös BMW-kuskit, jotka jo vuosien myötä surullisen kuuluisaan meemiksi nousseeseen tapaan esimerkiksi ohittavat ilman vilkkua ja olettavat, että heillä on etuajo-oikeus joka paikassa.
Tuosta loppuun kulutetusta bemariheitosta huolimatta biisi toimii, siis mielestäni todella. Punkin tehtävä, jos brittiläisiltä genren kantaisiltä kysytään, on puuttua epäkohtiin ja tässä se epäkohta on modernin ihmisen välinpitämättömyys.
Biisi toistaa kertosäkeessä huudettua kysymystä "Mitä väliä?!", joka pirullisen nerokkaasti kiteyttää sen, että jotkut eivät vain välitä. Ja näitä ihmisiä on paljon. "Syön vaikka kolme kiloa raakaa lihaa, kunhan saan ituhipit itkemään" ja "En ymmärrä politiikasta v****akaan, mutta äänestän persuja ihan siitä syystä, että vihervassarit itkee" ovat lausahduksia, joihin olen itse sosiaalisen median puolella törmännyt. Tärkeä, tärkeä aihe etenkin nykypäivänä, jolloin tuntuu, että kaikki ovat asettuneet toisiaan vastaan aiheessa kuin aiheessa enemmän tai vähemmän.
Toinen biisi Skeletor palaa kertomaan on sitten näpäytys poliitikkojen tai poliitikon itsekkyydestä ja empatiakyvyttömyydestä, tai ainakin siltä se allekirjoittaneen korviin kuulostaa. Ajankohtainen aihe sekin, kun laulussa kysytään "pitääkö aivan kaikki paskoa, ootko kuullu kohtuudesta?!". Biisi on saanut nimensä varmastikin samannimisestä meemistä, jossa He-Man-universumin pahis Skeletor kertoo milloin minkäkin tasoista faktaa aiheesta kuin aiheesta, lopussa juosten karkuun nauraen.
Oman käsitykseni mukaan tuo kysymys ja tämä biisin aihe käsittelee viime aikojen kohua nostaneita poliittisia ulostuloja joista ei ole koitunut sanktioita biisin sanoin "häiritseviä faktojaan" kertoville ihmisille. Seurauksiin, tai pitäisi sanoa etenkin niiden puutteisiin, biisi ottaa kantaa sanomalla "kunnes jälleen kohdataan".
Soitannollisesti bändi on iskussa, edustaen jo mainittua hardcore-punkia huudettuine lyriikoineen, raskaan kitaran ja metallikattiloilta kuulostavien rumpujen saattelemana, tietenkin genrelle tyypilliseen nopeaan tempoon ja silloin tällöin ei-niin-harmoniselta kuulostavaan soitantaan yhdistettynä.
Molemmat biisit ovat lyhyitä, ensimmäinen vain hieman yli minuutin ja jälkimmäinen juuri ja juuri puolentoista minuutin yli kestäviä tykityksiä, jotka mielestäni toimivat erinomaisesti, ja itse ainakin jään (jälleen kerran) seuraamaan mielenkiinnolla tämän itselleni uuden tuttavuuden edesottamuksia.
Kirjoittaja on 29-vuotias AKL:n aktiivi, nk. makkarimuusikko ja musadiggari, jonka levyhyllystä löytyy niin Springsteeniä, Joy Divisionia kuin Charles Bukowskiakin
Kuva: hookkorupuhe.jpg
