Teksti: Juhis Ranta, Kuva: Sofia Kivistö
Jokasell' on oikeus haluta muutosta
Lupa osottaa mieltä
Jokasell' vapaus vaatia parempaa
Ja niin edelleen, laulaa Paleface kappaleella Mull’ on lupa.
Mutta onko tämä oikeus enää kauaa? Tämän vuoden aikana olemme useita kertoja joutuneet lukemaan uutisista, miten poliisit väkivalloin tukahduttavat mielenosoituksia, joita heidän pitäisi suojata. Pidätetyksi joutui myös ulkopuolinen mielenosoitustarkkailija, joka oli vain seuraamassa mielenosoitusta ja tarkkailemassa sen sujumista.
Samaan aikaan Suomessa eduskunta säätää käännytyslain, joka rikkoo ihmisoikeuksia, eurooppaoikeutta ja maan omaa perustuslakia. Ja nämä rikkomukset myönnetään lakiesityksessä itsessään. Voiko Suomea kutsua enää oikeusvaltioksi, jos se täysin päättäväisesti säätää ihmisoikeuksia rikkovia lakeja kuviteltuja uhkia vastaan?
Toisella puolella valtamerta käydään presidentinvaaleja. Toinen ehdokkaista on kertonut aikovansa olla “diktaattori yhden päivän”, mikäli tulee valituksi. Tuota maata, Yhdysvaltoja, kutsutaan toisinaan “vapaan maailman johtajaksi”.
Ranskassa järjestetään “radikaalimpi” Pride-kulkue, tavanomaisen Priden ohella. Tämä sen vuoksi, koska aktivistit katsovat, että tavallinen Pride on karnivalisoitunut eikä enää aja heidän oikeuksiaan.
Israelin taas annetaan tehdä ihan mitä huvittaa, koska “heillä on oikeus puolustaa itseään”.
Mitä tarkoittaa oikeus?
Oikeudella voidaan viitata yhteiskunnan yhteisiin sääntöihin, lakeihin ja niiden noudattamiseksi luotuun oikeusjärjestelmään. Kyse voi olla myös siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mitkä ovat oikeudet ja velvollisuudet, joko säädetyt tai eettismoraaliset.
Filosofi Elisa Aaltola pohti hiljattain MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa sitä, kuka omistaa luonnon. Hänen mukaan ihminen ei “omista” luontoa, ainakaan yksin vaan lukemattomilla muilla eliöillä on aivan yhtäläinen, ellei jopa voimakkaampi oikeus “omistaa” luonto. Säädettynä sopimuksellisena oikeutena tietyillä ihmisillä on oikeus tiettyihin maa-alueisiin ja niiden käyttöön ja “omistamiseen”, mutta moraalisesta näkökulmasta tällaista oikeutta ei voi katsoa olevan.
Monet muut lajit ovat vaarassa kadota, kuolla sukupuuttoon, ihmistoiminnan, kuten tehometsätalouden vuoksi. Miksi ihmisellä olisi oikeus tuhota toisen lajin koko elinympäristö? Jotta osakkeenomistajille olisi osinkoja jaettavana tänäkin vuonna?
Luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat osa kokonaisturvallisuutta. Olemme laji muiden joukossa, osa elonkehää, joka lopulta pitää myös oman lajimme hengissä niin kauan kuin sen kantokyky riittää.
Oikeudellisia kamppailuja
Aseistakieltäytyjäliiton toiminnassa oikeus on varsin keskeinen käsite. Liitto toimii aseistakieltäytymisoikeuden puolesta, tarjoaa neuvontaa ja apua sivareille, totaaleille, reservinkieltäytyjille ja muille aseistakieltäytyjille. Liitossa ei nykyään työskentele juristia, mutta vuosikymmenien kokemus aseistakieltäytyjien neuvonnasta ja edunvalvonnasta on antanut vankan asiantuntemuksen. Suomessa on joitakin juristeja, jotka ovat kokeneita totaalikieltäytyjien puolustajia. Joonia Streng on puolustanut totaalikieltäytyjiä koko 2000-luvun. Uusimmassa Antimilitaristin numerossa (3/2024) hän raottaa hieman uratarinaansa.
Liiton historian varrelta löytyy lukuisia oikeustaisteluita ja kansalaistottelemattomuutta. Teemme pienen hyppäyksen 90-luvulle. Antimilitaristin uusimmasssa numerossa (3/2024) kurkistamme arkistomateriaalin kautta Kaj Ranisen nälkälakkoon ja taisteluun ketjutettuja tuomioita vastaan, kun hän kehtasi kieltäytyä palveluksesta jo kutsunnoissa.
Tämänkin päivän Suomessa ihmisille langetetaan vankeusrangaistuksia oman vakaumuksensa vuoksi. Totaalikieltäytyminen on kansalaistottelemattomuutta. Liikenteen blokkaaminen asetehtaalle on kansalaistottelemattomuutta ja vaikkapa karkoitusuhan alla olevan pakolaisen majoittaminen ja piilottaminen on kansalaistottelemattomuutta. Näitä kaikkia keinoja tarvitaan tämän päivän Suomessa, jonka uskotaan yhä olevan demokraattinen oikeusvaltio.
Jokasell' on oikeus haluta muutosta ja vaikka se oikeus vietäisiin, niin vaaditaan silti.