Teksti: Juhis Ranta
Mustaa. Se tulee mieleen, kun katsoo maailman tilannetta ja pohtii mahdollisia tulevaisuuksia. Seisomme maailmansodan reunalla, ja Suomi tekee omalta osaltaan kaikkensa eskaloidakseen tilannetta edelleen. Maamiinasopimuksesta irtautuminen, jatkuva sotapuhe ja nyt puheet ydinaseiden tuomisesta Suomeen ovat askelia, jotka vievät meidät kauemmas rauhasta. Tilanteessa, jossa tunnelma kiristyy, ei kannata ryhtyä eskaloimaan entisestään kiihdyttämällä asevarustelun kierrettä ja avaamalla uusia mahdollisuuksia joukkotuhoaseiden käytölle. Sen sijaan tulisi olla järjen ääni ja tehdä kaikkensa, jotta päästään aseiden riisunnan uralle.
Maailma, jossa aserajoituksia puretaan ja asioita hoidetaan voimapolitiikan kautta, ei ole sellainen, missä on hyvä olla. Sellainen on maailma, mitä vallanhimoiset autoritääriset johtajat, kuten Putin, havittelevat.
Trump lupasi, että hän ei vie Yhdysvaltoja uusiin sotiin ja että hän tuo omat joukot takaisin kotiin. Yhdysvallat, Trumpin johdolla, on osallistunut lukemattomiin konflikteihin: Afganistanissa, Jemenissä, Filippiineillä, Somaliassa, Kongossa, Keski-Afrikan tasavallassa, Nigerissä, Irakissa, Syyriassa, Libyassa, Palestiinan Gazassa, Libanonissa, Israelissa, Venezuelassa, Haitilla, Nigeriassa, Pakistanissa ja Ukrainassa. Osaan näistä on sotkeuduttu aiempien presidenttien aikana ja Trump on jatkanut osallistumista, osa on Trumpin hallinnon aloittamia, osassa on kyse yksittäisistä operaatioista. Trumpin politiikka on jättänyt jälkensä myös kotimaahan, missä hallituksen joukkoja on käytetty omia kansalaisia vastaan.
Putin ei osoita minkäänlaisia merkkejä siitä, että olisi perääntymässä Ukrainan valloittamisesta. Afganistanissa osa väestöstä työnnetään jatkuvasti ahtaampaan rakoon, Iranissa tapetun diktaattorin tilalle nousee toinen, ja Pohjois-Korea sekä Eritrea pysyvät suljettuina. Välimerellä ihmiset hukkuvat edelleen. Israel tekee kansanmurhaa aivan Euroopan nurkan takana, ja jostain syystä tämän sanominen julkisesti on jotenkin kiistanalaista. Suomi, jonka kansallinen tarina kertoo siitä, miten Ruotsin ja Venäjän vallan alta olemme selviytyneet itsenäiseksi kansakunnaksi ja valtioksi, ei suostu tunnustamaan toisen kansakunnan oikeutta itsenäisyyteen. 155 YK:n 193:sta jäsenmaasta on tunnustanut Palestiinan, mutta Suomi ei ole yksi niistä. Esimerkiksi Ruotsi, Norja, Islanti ja Kanada ovat.
Ilmastonmuutos on edelleen suurin eksistentiaalinen uhka suurimmalle osalle planeettamme elämästä. Kiihtyvä asevarustelu kasvattaa myös ilmastopäästöjä. Vuonna 2022 arvioitiin, että pelkästään Yhdysvaltojen puolustushallinnon, Pentagonin, päästöt ovat suuremmat kuin 170 muun valtion kokonaispäästöt. Tämän jälkeen päästöt eivät ole ainakaan kääntyneet laskuun. Monia keikahduspisteitä, jonka jälkeen maapallo alkaa lämmittää itse itseään, on jo ylitetty. Tämä on johtanut monimuotoisuuden hupenemiseen, mikä heikentää hiilen sitoutumista maahan ja vaikeuttaa ruoan tuotantoa. Silti keskustelu keskittyy valtionvelkaan ja aseiden hankintaan. Luonnonlait eivät muutu sillä, että Trump, Putin tai Orpon-Purran hallitus päättää, että ilmastonmuutos ei kiinnosta. Planeetan elinehtoihin ja rajoihin on pakko sopeutua, jos haluamme elää. Sen sijaan talouden säännöt – velka, korot, verot, vaihdanta ja omistaminen – ovat kokonaan ihmisten kehittämä systeemi, ja sitä ihmiset voivat muuttaa miten haluavat. Olemme uppoavassa laivassa, mutta riitelemme verisesti siitä, kuka siivoaa vessat ja kuka nauttii drinkkejä kannella, sen sijaan että korjaisimme vuodot.
On myös toivoa. Ihmiset ovat alkaneet huomata, mihin oikeistokonservatismi ja voimapolitiikka johtavat. Enää ei mene pureksimatta läpi se, että johtaja sanoo: ”On pakko leikata, laskea veroja ja ostaa aseita.” Suuruudenhullujen teknomiljardöörien oikkuja ei enää suvaita, ja heidän palveluilleen etsitään vaihtoehtoja. Eläinten tehotuotannon haittoihin on alettu heräämään. Eri puolilla maailmaa protestoidaan autoritaarisia hallintoja vastaan.
Maailman tilanne on synkkä, ja muutokset tapahtuvat nopeasti. Vaikka kehityskulut näyttävät synkiltä, niissä piilee mahdollisuus saada aikaan jotain hyvää. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä haluaa elää rauhassa omaa arkeaan. Se on mahdollista vasta, kun sotien syyt on poistettu. Jokaisella meillä on vastuu olla järjen ääni ja toimia niin, että tulevaisuus ei ole pelkästään musta, vaan siinä on tilaa toivolle.
Ääntä! Tekoja! Vastarintaa!
