Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two) palkittiin 2025 kahdella Oscarilla parhaasta äänityksestä ja erikoistehosteista, kolmella ehdokkuudella kuvauksesta, lavastuksesta sekä parhaana elokuvana. Minut leffa jätti ristiriitaisiin tunnelmiin lunastamatta ykkösosan odotuksia. Leffa ilmestyi lopulta 2024 helmikuussa, mutta olisi hyötynyt pidemmästä hiomisesta ja teemojensa syvällisemmästä käsittelystä.
Teksti: Jussi Koiranen
Kuvitus: Noora Karstila
Frank Herbertin Dyyni-kirja, 1965, sisältää kolme osaa, Dyyni, Muad’Dib ja Profeetta. Dennis Villeneuven ensimmäinen elokuva (156 min) päättyy suurin piirtein samaan kohtaan kuin kirjan Dyyni. Elokuvan alkaessa hyökkäyksen kohteeksi joutuneet Atreidesin suvun joukot on murskattu. Timothée Chalametin esittämä Paul, on paennut äitinsä, jota esittää Rebecca Ferguson, kanssa Arrakisin kuumalle hiekka-aavikolle fremenien joukkoon. Osa kaksi ahtaa Muad’Dibin ja Profeetan tarinat yhteen elokuvaan (165 min). Karsimisesta huolimatta leffa kärsii pöhöttyneisyydestä, joka korostuu erityisesti elokuvan loppupuolella.
Kirjaa on pidetty mahdottomana muuttaa filmiksi. 70-luvulla Alejandro Jodorowsky yritti, mutta ei koskaan saanut Dyyniä elokuvaksi asti, vaikka tekijäkaartiin oli kiinnitetty muiden muassa Salvador Dali, Orson Welles ja H.R. Giger. Projektin erikoisista käänteistä ja eeppisistä mittasuhteista syntyi dokumentti, Jodorowskyn Dyyni. David Lynch kokeili laittaa hahmojen sisäisen puheen näyttelijöiden äänenä ruudulle vuoden 1984 Dyyni-elokuvassa. Tämä ja moni muu ratkaisu jakoi yleisön mielipiteitä, mutta leffa pokkasi niin ikään Oscarin vuoden parhaasta äänityksestä 1985.
Ennen tuotantoyhtiön logoa katsojalle kerrotaan rohdosta. Rohto on ihmeaine, joka muovin tavoin on tunkeutunut imperiumin jokaiseen poimuun ja toimii tähtienvälisen liikenteen polttoaineena. Dyyni, tai Arrakis, on kiistelty ja merkittävä planeetta juuri rohdon taloudellisen voiman takia. Iso osa ajasta seurataan Paulin ja fremenien sissisotaa Harkonnenien rohdon keräystä vastaan. Elokuva himmailee imperialismin ja kolonialismin teemojen kanssa, jotta voi pyhittää enemmän aikaa räiskeelle ja väkivallalle. Näyttämättä jää miehittäjän kohdistama sorto Arrakiksen alaluokkaan, fremeneihin. Esimerkkinä yksinkertaistamisesta Harkonnenit teloittavat ja tappavat alamaisiaan usein ja mielivaltaisesti kyllästymiseen asti, koska he ovat elokuvan pahiksia.
Taistelua ja toimintaa on ripoteltu tasaisesti pitkin elokuvaa paitsi loppua kohden. Loppupuolella Paulin johtamat fremenit kukistavat vihollisensa pitkässä litaniassa huonosti rytmitettyjä taistelukohtauksia. Vihollinen peitotaan moneen kertaan kyllästymiseen asti ja elokuvan rytmi alkaa kärsiä. Keisarin joukkojen kukistumisen ja keisarin kukistamisen välissä saatellaan loppuun Gurney Halleckin kostotarina, joka näyttää pääosin jääneen leikkaushuoneen lattialle.
Gurney on tosiaan selvinnyt ensimmäisen elokuvan lopputaistelusta, mutta juuri sen enempää ruutuaikaa hän ei saa. Häntä tarvitaan kertomaan ydinaseista ja ydinaseita tarvitaan - näyttävään taistelukoreografiaan. Ottaen huomioon, miten paljon kirjasta on jätetty pois, niin olin yllättynyt, että Gurneyn tarina oli otettu mukaan ranskalaisin viivoin. Kirjassa kaikella tapahtuvalla on suurempi merkitys, mutta se ei välity onnistuneesti elokuvasta.
Elokuva on kiistatta ansainnut Oscarinsa. Mutta leffa oli pettymys lupaavan ensimmäisen osan jälkeen. Käsikirjoitus sortuu moniin yksinkertaistuksiin ja tärkeitä asioita kerrotaan näyttämisen sijaan, sillä ruutuaika on varattu näyttäville taistelukoreografioille. Dyynin jättimäiset madot ovat uskomattoman todentuntuisia, eikä niiden näyttämisessä säästellä. Lähdemateriaalissa olisi aineksia paljon muuhunkin. Monet muutokset kirjan suhteen ovat ymmärrettäviä, esimerkiksi Paulin sisko esiintyy vain enneunessa ja aikuisena. Zendayan esittämän Chanin, ja Jessican hahmot ovat kirjaversioitaan aloitteellisempia ja vahvempia hahmoja, mikä on toteutuneen elokuvan eduksi, mutta muutokset myös asettavat haasteita tarinan jatkolle.
Toisen osan ontuvasta lopusta huolimatta jään odottamaan mielenkiinnolla, mihin suuntaan Villeneuve vie Dyynin tarinaa. Kolmannella osalla saattaa olla jopa antimilitaristinen tarina kerrottavana.
Yksi katkennut kivääri viidestä.
Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two)
Ohjaaja: Dennis Villeneuve
Genre: Scifi
Pääosien esittäjät: Timothée Chamalet, Rebecca Ferguson, Zendaya, Stellan Skarsgård, Javier Bardem
Pituus: 165 min
Antimilitaristin arvio Dyynin ensimmäisestä osasta löytyy täältä: https://antimilitaristi.fi/kulttuuri/scifi-kirjallisuuden-merkkiteos-dyy...
