Ottawan henkilömiinat kieltävä sopimus laadittiin rajoittamaan sodankäyntiä ja suojelemaan siviilejä. Näin on tehty kansainvälisessä oikeudessa jo 1800-luvulta lähtien kieltämällä esimerkiksi räjähtävät luodit, sokeuttavat laserit, biologiset aseet, polttotaisteluaseet ja kemialliset aseet. Kaikilla näiden aseiden käyttämisellä on sotilaallista hyötyä, mutta sillä ei ole merkitystä niiden kieltämiseen. Ne on kielletty epäinhimillisinä aseina, ne on kielletty koska armeijat eivät ole oikeissa sodissa pystyneet käyttämään niitä sodan lakien eli kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.
Siviilit on erotettava sotilaista ja vain jälkimmäiseen saa kohdistaa tappavaa voimaa. Henkilömiinat eivät tätä erottelua kykene tekemään. Viimeiset henkilömiinat ja sodan räjähtämättömät jäänteet raivattiin Suomesta vasta 1970-luvulla. Sodassa omat miinamme tappoivat omia sotilaita ja siviileitä sekä rauhan aikana kymmeniä miinanraivaajia. Vanhemmat ikäluokat eivät muista nähneensä varusmieskoulutuksessa miinakarttoja vaan käytäntö oli ”kyllähän sitä itse tiedetään missä miinat ovat”.
Ottawan sopimus tuli voimaan 1999 ja pakotti Puolustusvoimat reagoimaan sodan oikeussääntöjen kehitykseen. Käyttöön otettiin nopeasti uusi lomake, johon piirrettiin kartta miinoitteesta ja kirjattiin tiedot käytetyistä miinoista. Olin silloin töissä Puolustusvoimissa ja tehtäväni oli kouluttaa miinalomakkeen käyttöä varusmiehille. Kokemuksesta voin kertoa, että sen huolelliseen täyttämiseen menee helposti parikymmentä minuuttia. Se on taistelujen keskellä pitkä aika istua kannonnokassa kynähommissa.
Venäjä pelottaa, mutta miinakenttä ei ole rautamuuri, jonka takana olemme turvassa. Kansainvälisen sotilasasiantuntijoiden tutkimuksen mukaan henkilömiinoilla ei ole ollut ratkaisevaa roolia taisteluiden lopputuloksen kannalta. Päinvastoin ne antavat niitä käyttävälle joukolle väärän turvallisuudentunteen ja jättävät puolustuksen liiaksi miinoitteiden varaan. Esimerkiksi operaatio Aavikkomyrskyn aikana Irakin joukot kylvivät neljä miljoonaa miinaa. Yhdysvaltain joukot arvioivat niiden läpäisemiseen menevän 18 tuntia, mutta onnistuivat murtautumaan miinakenttien läpi kahdessa tunnissa. Putinin hallinnossa ihmisellä ei ole arvoa ja joukkoja marssitetaan surutta miinakentän läpi. Miinakenttien ylläpitäminen on myös hidasta ja kallista. Esimerkiksi jänikset, peurat ja hirvet räjäyttävät miinoja. Routa, haavat ja pajut puskevat niitä ylös maasta. Lumeen ei miinakenttää kaiveta. Maastopalot tuhoavat kokonaisia miinakenttiä. Sodassa tykistötuli heittää miinoja kymmenien metrien päähän. Puolustusvoimat käytti harkiten 200 miljoonaa euroa henkilömiinoja korvaavien asejärjestelmien hankkimiseksi.
Ottawan sopimus on yksi maailman laajimmin hyväksyttyjä sopimuksia siviilien suojelemiseksi. Siinä on mukana 164 maata ja noin 30 aseellista ryhmittymää. Kaikki EU-maat ovat mukana sopimuksessa ja Nato-maista kaikki muut paitsi Yhdysvallat. Sekin on suurelta osin silti noudattanut sopimusta. Jotain asiasta kertoo sekin, että Ottawan sopimuksen takana ovat amerikkalaiset sotaveteraanijärjestöt. Ennen Ottawan sopimusta henkilömiinoihin ja sodan räjähtämättömien jäänteiden uhreiksi joutui noin 24 000 ihmistä vuodessa. Sopimuksen jälkeen enää noin 5 000. Uhreista 80 prosenttia on siviileitä ja heistä lähes puolet lapsia. Armeijalle henkilömiina on halpa, mutta yhteiskunnalle kallis. Viime vuonna henkilömiinoihin liittyvää auttamistyötä tehtiin 53 maassa ja siihen käytettiin yli 793 miljoonaa dollaria. Ukrainassa uhriksi joutui 500 ihmistä. Maassa on saastunut miinoista noin 10 miljoonaa hehtaaria Euroopan parasta viljelysmaata. Raivaaminen tulee maksamaan arviolta miljardeja dollareita ja kestämään kymmeniä vuosia. Venäjä käyttää henkilömiinoja sotarikoksiin ja se tulee saada niistä tuomittavaksi. Sitä ei saa palkita kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän romuttamisella.
Henkilömiinakeskustelu kertoo suuremmasta meneillään olevasta muutoksesta. Autoritaarisen nationalismin nousua näkee paljon muuallakin. Itäraja on suljettu ja ihmisoikeuksiin kuuluva turvapaikan hakeminen estetty. Puolustusministeri Antti Häkkänen yritti kieltämällä reservistä eroamisen rajoittaa oikeutta kieltäytyä aseista. Asehankinnat Israelista ovat tärkeämmät kuin sotarikoksien ja rikoksien ihmisyyttä vastaan estäminen. Inhimillisyys ja empatia ovat ajettuna nurkkaan. Tämän keskellä myös rauhanliikkeen on myös mietittävä toimintatapojaan. Yksittäiset asiat ovat tärkeitä, mutta meidän on nähtävä kokonaisuus. Tarvitsemme yhteistyötä ja myös uusia vastauksia sekä toimintamalleja.
Jarmo Pykälä
Pääsihteeri, Rauhanjärjestö Sadankomitea
