Suomalaiset eivät ensisijaisesti osallistuneet Ruotsin valtakunnan jatkuviin sotatoimiin taistelemalla, sen sijaan 1500-luvulla Suomesta kerättiin 25-30 % valtakunnan kaikista veroista. Vuosisadan lopun sotakaudella jopa 60 %. Tyytymättömyys kulminoitui lopulta monelle koulusta tuttuun Nuijasotaan.
Teksti: Tuukka Korpinen
Ihmisyhteisöt kohtaavat ajoittain kriisejä, eli poikkeustilanteita jotka horjuttavat niiden tyypillistä käyttäytymistä. Sodat, pandemiat tai luonnon ääri-ilmiöt johtavat usein elintasosta tinkimiseen ja rahan keskittämiseen ongelmaa ratkaisevalle taholle. Parhaassa tapauksessa kyse on yhteiskuntasopimukseen kuuluvasta liittoutumisesta. Peruspalvelujen rahoittaminen yhdessä hyödyttää kaikkia verrattuna vaihtoehtoon, jossa jokaisen pitäisi pitää huolta vain itsestään. Kriisejä on kuitenkin historiassa ja vielä osaksi nykypäivänäkin hyödynnetty työkaluna oikeuttamaan kansalaisiin kohdistettavaa taloudellista väkivaltaa.
Esko Linnakankaan ja Kalle Isotalon kirjassa Suomen kriisien talous- ja verohistoria perataan 1500-luvulta tähän päivään. Kirja kertoo Suomen hallitsijoiden prioriteeteista, arvoista ja suhteesta rahan valtaan. Samalla kehittyvä ihmisoikeusparadigma rakentuu ja huomaamme miten rahaan on suhtauduttu perusoikeuksien näkökulmasta. Esittelen muutaman kirjasta nousseen kiinnostavan anekdootin, mutta kirjan laajuuden vuoksi kyse on karkeasti pintaraapaisusta. Kirja on ilmaiseksi saatavilla Helsingin Yliopiston nettisivuilta.
Suomalaiset eivät ensisijaisesti osallistuneet Ruotsin valtakunnan jatkuviin sotatoimiin taistelemalla, sen sijaan 1500-luvulla Suomesta kerättiin 25-30% valtakunnan kaikista veroista. Vuosisadan lopun sotakaudella jopa 60%. Suomalaiset eivät olleet erityisen tyytyväisiä asemaansa vaan verovälttelyä ja kapinointia esiintyi. Tyytymättömyys kulminoitui lopulta monelle koulusta tuttuun Nuijasotaan. Ruotsalaisvalta myös lakkasi surullisissa merkeissä. Taloudellisen taakan lisäksi, Suuri Pohjan sota (1700–1721) vei hautaan 50 tuhatta suomalaista sotilasta. (Järkyttävä määrä, alueelle jossa asui yhteensä vain 300 tuhatta ihmistä.) Ruotsin sodat kävivät lopulta Suomalaisille siis todella kalliiksi. Verotus ei parantanut käytännössä koskaan rahvaan asemaa, vaan ruokki entistä raskaampia sotia.
Suomen siirryttyä lopulta 1808 pidemmäksi aikaa Venäjän keisarikunnan alle, uusien sotien rahoitus jatkui. Suomalaisille suunniteltua asevelvollisuutta ei kuitenkaan pantu toimeen vaan ne korvattiin sotilasmiljooniksi kutsutulla verolla. Seuraava kriisi ei ollut sotilaallinen vaan maataloudellinen ja terveydellinen. Valtavasti ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin, mutta verojärjestelmään sillä ei ollut juurikaan vaikutusta. Toisin kuin sota, nälänhädältä suojautuminen ei ollut kuninkaan saati keisarin vastuulla. Taloudellisten panostusten lisäksi suomalaiset joutuivat 1881 toimeenpannun asevelvollisuuslain takia osallistumaan myös lopulta sotilastyöhön. Värväys tuli Venäjälle kalliiksi, ja osaksi tämän takia Suomessa toimeenpantiin autonomian aikana useita uusia veroja, kuten tupakka- pelikortti-, koira- ja alkoholivero.
Ensimmäinen maailmansota tuotti ongelmia Suomalaiselle sahateollisuudelle, mutta kasvavat metalli-, tekstiili- ja paperiteollisuus lievensivät kansantaloudelle aiheutunutta haittaa. Itsenäistyminen tietenkin vahvisti Suomalaisten taloudellista asemaa, lähtökohtaisesti verorahat säilyivät Suomessa. Sisällissodassa veroja pystyi hyödyntämään vain valkoinen puoli, sillä kruununvoudit ja henkikirjoittajat kieltäytyivät yhteistyöstä punaisten kanssa. Sisällissota seisautti tehtaat, ja asetti veljekset vastakkain. Jälleenrakentamista helpotti kuitenkin autonomian ajan byrokratia järjestelmä, jonka veropohjaa jälleen vahvistettiin. Nykyaikana tutut lahja- ja perintöverot ovatkin peräisin jo vuodelta 1922.
Toisessa maailmansodassa talouden painopiste muuttui dramaattisesti, parhaimmillaan sotamenoihin kului 1940 jopa 70 % valtion budjetista. Kuten Ukrainassa Suomikin otti paljon velkaa, ja menoista kaksi kolmasosaa katettiin samana vuonna lainalla. Toisin kuin nykyaikana, lainaa otettiin ensisijaisesti kansalaisilta, tai kotimaan pankilta ja vain 7 % oli ulkomaista velkaa. Yksinkertaista on kuitenkin sanoa, että kaikki se mitä katsottiin voitavan ottaa pakkokeinoin ilman mahdotonta vastusta oli jo otettu. Suomen valtion menot myös kolminkertaistuvat sodan ajaksi, rauhan aika oli siis paljon halvempaa. Kriisit eivät tietenkään tähän loppuneet, vaan matkalla olisi vielä sotakorvaukset, öljykriisi, lama, korona-kriisi ja Ukrainan sota. Niistä pääsette kuitenkin lukemaan itse kirjasta.
Mielestäni kirja auttaa ymmärtämään mikä Suomen rooli on ollut Ruotsin- ja Venäjän alusmaina. Yksi demokraattisen hallintomuodon etu onkin, että verorahat ja luonnonvarat on mahdollista käyttää kansalaisten omaksi eduksi. Suosittelen kirjaa jokaiselle, jota kiinnostaa sotien taustasyyt ja niiden ympärillä pyörivä talouspolitiikka. Mielestäni kirja myös hyvin osoittaa, että sodat heikensivät kaikkien niihin osallistuvien taloudellisia edellytyksiä. Samalla kirja herätti pohtimaan miten paljon vähemmän meidän tarvitsisi maksaa epämiellyttäviä veroja, jos yksinkertaisesti lopettaisimme vielä verojakin inhottavamman asian eli sodat.
Sota- ja kriisiverokirja : sotien ja muiden poikkeusolojen vaikutukset verotukseen.
Kirjoittajat: Esko Linnakangas & Kalle Isotalo
Julkaisija: Esko Linnakangas & Kalle Isotalo (2024)
Kirja löytyy täältä. (https://helda.helsinki.fi/items/7ad18197-2182-486a-adfe-37e4f6160b2b)
