Teksti: Sami Vahterus
Luin ranskalaisen toimittajan Valentin Gendrotin kirjan, Kyttä, yhdessä yössä. Nopealukuinen kirja kertoo rehellisesti, millainen meininki on Ranskan poliisissa.
Poliisiin soluttautuva toimittaja käy ensin 3 kuukauden koulutuksen, jonka jälkeen hän on valmis töihin poliisina kentällä. Tällä koulutuksella saa käyttöönsä virka-aseen ja palkkaa 1340 euroa kuukaudessa. Jos Ranskan poliisissa haluaa päästä paremmalle palkalle ja vastuullisempiin töihin, on käytävä koulutus, joka kestää vuoden. Tällöinkään 1800 euron kuukausipalkka ei päätä huimaa. Suomessa poliisiksi vaaditaan ammattikorkeakoulutasoinen, vähintään 3 vuotta kestävä koulutus.
On pelottavaa ajatella, että joku voisi käydä 3 kuukauden poliisikoulun, vain jotta pääsisi tekemään, vaikka poliisien joukkosurman tai terroristisen teon hyödyntäen asemaansa poliisina.
Gendrot kertoo heti kirjan alussa haluavansa töihin nimenomaan Pariisiin ja varsin levottomalle alueelle. Hänet kuitenkin määrätään aluksi hoitamaan yhden mielisairaalan potilaiden kuljetuksia, tähän hän on hyvin pettynyt. Myöhemmin hän pääsee niihin tehtäviin mihin oli halunnut alun perinkin.
Gendrot saa työssään poliisina pelätä koko ajan, ettei paljastu toimittajaksi. Hänen kollegansa saavat ennen pitkää vihiä, että Gendrotin poliisiudessa on jotain mätää. Tässä kohtaa kirja muuttuu todella jännittäväksi ja tunnelma pysyy yllä loppuun asti.
Kirjassa perehdytään hyvin poliisin työoloihin ja hälyttäviin itsemurhatilastoihin. Työolosuhteet Pariisissa poliisina ovat epäinhimilliset. Joka viikko 2 poliisia Ranskassa ampuu itsensä. 75,6 % itsemurhan tehneistä poliiseista käytti omaa virka-asettaan itsensä tappamisessa.
Virka-aseet ovat joka suhteessa erittäin iso riski, 3 kuukauden koulutuksen jälkeen pitäisi olla valmis ampumaan pahassa paikassa toinen ihminen. Jos taas epäonnistuu tehtävässään ja ampuu ilman pätevää syytä, voi omasta toiminnasta saada aikaan täysin käsittämättömän paljon vahinkoa.
Ranskalaiset ovat tunnetusti hyvin herkkiä mellakoimaan ja väkivaltaa kohdistetaan myös poliiseihin varsin matalalla kynnyksellä. Pariisissa keltaliivimielenosoitusten vahingot maksoivat noin 600 miljoonaa euroa. Kirjassa tulee esille poliisin asenne mielenosoittajia kohtaan. Heitä pidetään kaikkein alimpana ja halveksuttuina ihmisinä mitä on olemassa.
Gendrot kuvailee raadollisen rehellisesti läpeensä rasistista ja seksististä poliisiorganisaatiota. Kirjassa kerrotaan kuinka poliisit tekevät vääryyksiä niille ketä he saavat mistäkin ikinä kiinni. Yleinen tapa on kohdella rikollisia jakaen niille poliisien itse päättämiä lisärangaistuksia, täysin laitonta toimintaa. Valitukset väärästä kohtelusta eivät tietenkään koskaan johda yhtään mihinkään. Poliisit suojelevat toisia poliiseja, vaikka oikeudessa asti. Oikeuden istunnoissa poliisin sana on usein ratkaiseva tekijä, hyvin harvoin poliisit joutuvat vastuuseen tekemistään vääryyksistä.
Jos sinulla on ennakkoasenne, että poliisi on ystävä ja siihen voi aina luottaa, tämä käsitys saattaa muuttua, kun olet lukenut tämän kirjan. Ennen kaikkea hälyttävää on poliisien harjoittama rasismi, se on sekä verbaalista että fyysistä. Poliisit käyttävät vähemmistöistä sanoja, jotka ovat hyvin loukkaavia ja leimaavia.
Suosittelen, kannattaa lukea tämä kirja.
Kyttä - Kuinka soluttauduin Ranskan poliisiin
Kirjoittanut: Valentin Gendrot
Suomentanut: Matti Brotherus
Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2021
