Katso eläintä on teos, joka vie lukijan tilanteeseen, jossa eläintä ei voi enää ohittaa. Hanna Kukon sarjakuva pakottaa katsomaan väkivaltaa, joka arjessa on muuttunut niin tutuksi, että se näkyy meille enää vain pakkauksina, ei olentoina.
Teksti: Juhis Ranta
”Katsokaa eineslihapullaa tai juustosiivua syvemmälle niiden särjettyjen
sielujen silmiin, jotka teitä jo kauan ovat katsoneet, jotka anelevat kauhulleen
loppua, sitten menkää, sitten valitkaa mitä teette!”
Hanna Kukon Katso eläintä tekee jo ensimmäiseltä sivulta selväksi, mitä se haluaa: se vaatii lukijaa katsomaan eläintä ja näkemään väkivallan, jota omat päivittäiset valinnat ylläpitävät. Teosta voisi kutsua “rajuksi”, mutta sana tuntuu väärältä. Lukukokemus ei ole raju suhteessa siihen todellisuuteen, jota miljoonat tuotantoeläimet kokevat: syntymän, elämän ja kuoleman vankeudessa, jotta heidän ruumiinsa voidaan muotoilla nugeteiksi, pihveiksi ja lihapulliksi tai heidän eritteensä maidoksi ja kastikkeiksi, jotka päätyvät lautasille, jääkaappeihin ja ruokahävikkinä roska-astioihin.
Teos on avoimesti kantaaottava ja häpeilemättömän propagandistinen, jopa saarnaava. Sen esittämä tieto on paikkansapitävää, mutta se on muotoiltu visuaalisesti tavalla, joka tekee kärsimyksestä konkreettista ja näkyvää.
Arjen keskustelusta kaupan hyllylle – ja sen taakse
Teos alkaa keittiönpöydän äärestä, arkisesta väittelystä vegaanin ja sekasyöjän välillä. Repliikit ovat valmiiksi kuluneita, osapuolet väsyneitä. Riidan jälkeen vegaani miettii, oliko liian hyökkäävä. Sekasyöjä lähtee ruokakauppaan etsimään nakkeja, mutta kohtaa jotakin, mitä houkuttelevaksi suunniteltujen tuotepakkausten on tarkoitettu peittävän.
Kuolleiden eläinten haamut astuvat esiin ja pakottavat näkemään sen, minkä markkinointikoneisto, tuotantoketjut ja arjen rutiinit tavallisesti peittävät: että jokainen tuttu tuote on mahdollinen vain normalisoidun väkivallan kautta. Johtopäätös on väistämätön: ”Nyt kun olet meidät nähnyt, et voi enää pakoilla vastuuta.”
Syyllisyys auttaa toimimaan oikein
Katso eläintä on pysäyttävä teos. Se haastaa tarkastelemaan omaa toimintaa, ja paikoin se myös syyllistää. Syyllistäminen ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista tai agressiivista. Se on tunne, joka syntyy, kun tietää toimineensa väärin ja joka voi auttaa toimimaan paremmin. Vegaanina iloitsen siitä, että tällainen teos on julkaistu. Samalla pelkään, että juuri teoksen julistavuus karkottaa sellaiset lukijat, joiden olisi tarpeellisinta kohdata tämä todellisuus.
Jälkisanoissa eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola kirjoittaa strategisesta tietämättömyydestä, tietoisesta tiedon välttelystä silloin, kun tieto olisi moraalisesti epämukavaa. Yhteiskunta tekee tuotantoeläinten kärsimyksen huomaamatta sivuuttamisen helpoksi. Kukon teos toimii vastavoimana, visuaalisena moukarina, joka lyö säröjä tähän muurattuun tietämättömyyteen.
Toivottavasti tämä teos onnistuu horjuttamaan tuota muuria ja pakottaa yhä useamman katsomaan eläintä, tällä kertaa pois kääntymättä.
Katso eläintä
Kirjailija: Hanna Kukko
Genre: Sarjakuva
Julkaisija: Zum Teufel
Julkaisuvuosi: 2025
141 sivua
Kuva: katsoelaintakansi.jpeg
