Max Barryn Jennifer Valtiovalta vie lukijan maailmaan, jossa verottomuus ja äärimmilleen viety elinkeinovapaus ovat korvanneet yhteiskunnan, ja yritysten väkivalta on arkea. Tänä päivänä vuonna 2003 kirjoitettu romaani tuntuu vähemmän scifiltä ja enemmän vaihtoehtotodellisuudelta.
Teksti: Jussi Koiranen
Onko 2000-luvun alkupuolen trillerillä mitään annettavaa vuoden 2025 leikkaus- ja kurjistamispolitiikalle? Orpon hallituksen laskiessa ansiotulojen valtionvero-osuutta on hyvä palata Max Barryn Jennifer Valtiovaltaan, jossa seikkaillaan valtiossa ilman verotusta. Kirja ei sisällä kuivaa yhteiskunnallista analyysia, vaan nopeatempoista actionia. Lukijalle, joka haluaa yhteiskuntakritiikkinsä viihteenä, Jennifer Government on erinomainen valinta.
Onko teos utopia, dystopia vai satiiri? Ainakaan se ei ole ylistys. Jennifer Valtiovalta on mustan komedian sävyttämä dekkari maailmasta, jossa yhtiöillä on lähes kaikki valta ja tavalliset ihmiset ovat ensisijaisesti kuluttajia ja vasta toissijaisesti kansalaisia. Henkilöt, joiden sielunmaisemaan pääsemme, eivät erityisesti ihannoi kulutusmaniaa tai yrityksiä. Brändiuskollisuus on häilyvää, vaikka ihmiset kantavat yhtiöiden nimiä sukuniminään. Päähenkilöitä ovat muun muassa John Nike, John Nike, Billy NRA (ent. Bechtel), Hack Nike sekä tietysti Jennifer Valtiovalta.
Dystopia äärimmilleen venytetystä yövartijavaltiosta
Kirja kertoo USA-maiden talousalueelle sijoittuvan toiminnan täyteisen jännitysnäytelmän, jossa kissa ja hiiri -jahtia käydään useilla mantereilla. Valtiovalta on supistettu minimaaliseksi ja murhatutkimuksiin kerjätään rahoitusta uhreilta. Australialaisen Barryn kirja on luonnollisesti jenkkikulttuurin kyllästämää. Tarina käynnistyy Australiasta, joka on kirjassa yksi uusista USA-maista.
Liberalistit haaveilevat toisinaan niin sanotusta yövartijavaltiosta, jossa olisi vain väkivaltakoneisto: poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija. Max Barryn yövartijavaltio on puristettu niin äärimmilleen, että jäljellä on juuri ja juuri valtio. Elinkeinovapaus ja sopimusvapaus ovat kovia vapauksia siinä mielessä, että heikompia voidaan pitää vastuussa äärimmäisen epäedullisista sopimuksista, joihin he ovat suostuneet.
Lakeja on toki olemassa: “Jos jäämme kiinni, poltamme pari miljoonaa oikeudenkäyntikuluihin, saamme parin miljoonan sakot… mutta loppujen lopuksi jäämme kuitenkin reilusti voitolle.” Sakot ovat vain liikekulu. Valtion rahoitus onkin pääosin vapaaehtoista, veroja ei ole eikä valtion palveluja saa ilman vapaaehtoista maksua. Ja jos uhrina haluaisi rikolliset oikeuden eteen, pitää tietenkin olla valmis maksamaan valtion palveluista. Palveluja voi ostaa myös muualta.
Poliisi ja valtiovalta, cops and feds, ovat Barryn maailmassa eri asioita. Poliisi muistuttaa palkka-armeijan ja vartiointiyhtiön fuusiota, jolta voi ostaa sekä suojelua että väkivaltaa, VAAS-palveluja. Poliisi aliurakoi valtiovallalle, mutta palveluja on tarjolla kaikille maksukykyisille asiakkaille. “Siinä on totta vie pätevä organisaatio. John oli aivan oikeassa.” Väkivaltapalveluja, murhia ja muita, voi elinkeinovapauden nimissä hankkia myös NRA:lta: “NRA on tänä päivänä muutakin kuin pelkkiä pamfletteja ja asenäytöksiä.”
Kirja on kirjoitettu 2003 ja käännetty suomeksi 2004. Nykyään sen löytää antikvariaateista, kirjastoista ja kirjanvaihtopisteistä. Kääntäjä Jukka Saarikivi on tehnyt erinomaista työtä tekstin kanssa, joka leikittelee englannin kielellä, ja on onnistunut säilyttämään Barryn vitsailevan tyylin. Kirjastossa teos on luokiteltu scifiksi, mutta vuonna 2025 se näyttäytyy pikemminkin vaihtoehtoistodellisuutena kuin lähitulevaisuutena, mitä se ehkä kirjoitushetkellä oli. Hakkerointi liittyy juoneen, mutta tekoälyä ei ole vielä valjastettu rahantekokoneen käyttöön.
Kirja ei yllä George R. R. Martinin tasolle näkökulmahahmojen osalta, mutta päähenkilöiden lisäksi tarinaa kuljettavat muun muassa eksistentiaalista kriisiä kokeva Buy Mitsui, työtön mutta yritteliäs Violet Yritys (oikealta nimeltään Violet) sekä teini-ikäinen Nike-tossufani Hayley McDonald’s. Heidän kauttaan maailma aukeaa ja muuttuu eläväksi.
Kirja alkaa vauhdilla: tuotejakeluvastaava Hack Nike valjastetaan mukaan John Niken, sissimarkkinoinnin johtajan, ja toisen John Niken myynninedistämishankkeeseen, joka ei valitettavasti ole niin uskomaton kuin se ehkä oli 20 vuotta sitten. Tarkoitus on tuoda uudet lenkkitossut markkinoille 2500 dollarin hintaan ja tapattaa ensimmäiset asiakkaat markkinahypen luomiseksi. Murhien on tarkoitus näyttää gettonuorten tekemiltä, mutta Johnit eivät halua liata omia käsiään, vaan painostavat Hack Niken hoitamaan kampanjan verisimmän osuuden.
“Hack sanoi: ‘Toivottavasti uhrien joukossa ei ole mukavia ihmisiä.’ ‘Ei varmaan’, Violet sanoi ajattelematta koko asiaa.”
Sittenkin kapitalistin utopia?
Kirjan voisi lukea kapitalismin ylistykseksi, välähdykseksi maailmasta, joka meillä voisi olla, jos rikkaat saisivat päättää suoraan. Päähenkilö John Nike, ei se toinen John Nike, on uraohjus, joka raivaa tietään huipulle Nikella. Hän on valmis tekemään mitä tahansa oman ja firman menestyksen eteen. Valtiovalta seuraa jo hänen toimiaan, mutta sattuma avaa uusia mahdollisuuksia ja John tähtää entistä ylemmäs.
Hän oppii nopeasti kanta-asiakasohjelmien merkityksen ja nousee US Alliancen yhteyshenkilöksi ja sitten koko ohjelman johtajaksi. Kuluttajat eivät ymmärrä yritysten etua ja saattavat omistaa useita kanta-asiakaskortteja, joten kilpaileva ohjelma Team Advantage täytyy tuhota.
Johnin kunnianhimo kasvaa: “vain surkimukset jättävät porsaanreiät käyttämättä”. Hän haluaa eliminoida valtiovallan kokonaan. Ei sääntöjä, ei rajoituksia, vain vapaata yritteliäisyyttä. Hän pyrkii yritysmaailman messiaaksi.
Kirjalle nimen antanut pahis Jennifer Valtiovalta, entinen Barbie-tyttö ja markkinointiguru, kuitenkin pysäyttää hänet. Tarina päättyy siihen, että John Nike, toinen John Nike ja Nike-yhtiö ovat joutumassa vastuuseen murhista ja muista kuolemista. John Nike, josta piti tulla John Vapahtaja, on lopulta vain John, työtön mies ilman yritysnimeä.
Satiiri
Kirjassa sivutaan traumaattisia aiheita, kuten lasten murhaa ja itsemurhaa, mutta synkän sävyn vastapainona on runsaasti huumoria erityisesti mainosmaailman kustannuksella. Järjestelmä otetaan annettuna ja vääryydet tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta rakenteellisuuden sijaan. Peruskuluttaja on useammin apaattinen ja välinpitämätön kuin kapinoiva.
Huumoriveikkona toimii tarkka-ampuja Billy, jonka suurin haave on hiihtää, mutta kaikki vain haluavat hänen ampuvan. Hän on olosuhteiden uhri, joka ei halua ampua, vaan haluaisi hiihtää.
Jenniferin työkaveri Calvin Valtiovalta taas harkitsee taulutelevision ostamista kesken takaa-ajon, koska tarjous on liian hyvä. Hän kuuluu molempiin kanta-asiakasohjelmiin pienen virkamiespalkan vuoksi.
Suurta yleisöä epäilyttävät syystäkin väkivaltaiset yhteenotot, jotka herättävät pelon lisäksi miedon uteliaisuuden. Anarkokapitalismin kritiikki on sisäänrakennettu tarinaan ja hahmoihin. Kukaan ei pidä pitkää monologia, jossa järjestelmä selitetään auki. Hieman vastarintaa löytyy pienen korporaatioterroriryhmän muodossa, jonka pariin Hack Nike päätyy.
Kirja sai hyvän vastaanoton ja New York Times listasi sen vuoden merkittävimpien kirjojen joukkoon. George Clooneyn ja Steven Soderberghin Section Eight Productions oli jo ostanut elokuvaoikeudet. Se olisi sopinut luontevasti yhtiön synkän koomisen Hämärän vartijan (A Scanner Darkly) ja kasinoryöstö Ocean’s Eleven - Korkeat panokset (Ocean’s Eleven) -elokuvien joukkoon. Yhtiö kuitenkin lakkautettiin ennen kuin hanke eteni käsikirjoittajia pidemmälle ja oikeudet palautuivat Barrylle.
Jennifer Valtiovalta
Kirjailija: Max Barry
Genre: Scifi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Käännösvuosi: 2004
Julkaisuvuosi: 2003
S. 339
Kuva: jenniferkansi.jpg
