Artikkeli

Kristittynä, teologian opiskelijana ja ennen kaikkea antimilitaristina päätäni vaivaa valtavasti kirkon ja puolustusvoimien välinen romanssi. Niin kauan kuin Suomen maaperällä on toiminut sotalaitos, sen toiminnan on siunannut kirkko. Puolustusvoimien ja kirkon yhteistyön kruununjalokivenä toimivat sotilaspapit ja kenttäpiispa. Erityisen röyhkeää yhteistyöstä tekee se, miten kirkko oikeuttaa puolustusvoimien toiminnan ja olemassaolon kristillisin perustein. Haluankin nyt huutaa täältä kosteasta kryptastani, että sotalaitoksen ja kirkon välinen humppa on välittömästi päätettävä! 

 Venäjän laajan hyökkäyksen alettua Ukrainassa helmikuussa 2022 uutisissa vilahteli kertomuksia mielenosoituksista miehitetyissä kaupungeissa ja siviileistä asettumassa esteeksi venäläisten tankkien reitille. Tätä väkivallatonta siviilivastarintaa sodan ensimmäisten neljän kuukauden ajalta esitellään ja analysoidaan katalonialaisen tutkijan Felip Dazan tutkimusraportissa Ukrainian Nonviolent Civil Resistance in the Face of War (2022).

Sodissa tapahtuu järkyttäviä ihmisoikeusrikkomuksia, joita sotaa näkemättömien ja kokemattomien koko ikänsä rauhan aikaa eläneiden ihmisten on vaikea ymmärtää tai edes kuvitella. Minkälaisia ajattelu- ja käyttäytymismalleja tällaisen toiminnan taustalla on? En ole psykologi, mutta seurattuani sotaan liittyvää uutisointia ja pohdiskeltuani asiaa löysin useita mahdollisia selityksiä sille, minkälaisiin psykologisiin ilmiöihin sota mahdollisesti perustuu.

voittaminen ja häviäminen

Tampereella rauhan- ja konfliktintutkimusta opiskeleva Myungjin Moon aloitti syyskuussa kolmen kuukauden mittaisen harjoittelun Aseistakieltäytyjäliitossa. Pitkän linjan antimilitaristisen aktivistin näkökulmasta suomalainen militarismi on huomaamatonta ja valtavirtainen miehen malli pehmeämpi verrattuna eteläkorealaiseen. Äkkiväärä Nato-päätös pistää kuitenkin silmään.

Viime kirjoituksessani käsittelin sotilaskoulutuksen sisältämiä psykologisia vaikutusmenetelmiä pitkälti henkilökohtaisesta näkökulmasta. (Antimilitaristi 2/23) Yhteiskunnallisesti yksilön kokemus ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä näkökulma, vaan asiaa täytyy katsella laajemmin. Esitän nimittäin, että pakottavalla asevelvollisuudella ja vielä laajemmin asepalvelusinstituution edustaman kulttuurin kokonaisvaltaisella omaksumisella on suurta merkitystä yhtä lailla demokratian kuin heteronormatiivisen vallan akselilla.

Tampereen YK-yhdistys TAYK ry järjesti kansainvälisenä rauhanpäivänä 21. syyskuuta 2023 seminaarin Tampereen yliopiston keskustakampuksen tiloissa. Tämän vuoden teema oli “Ilmastonmuutoksen vaikutus rauhaan ja turvallisuuteen”. Puhujina olivat Marja Helena Sivonen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Tarja Väyrynen Tampere Peace Research Institutesta (TAPRI) ja Annika Kettunen Tampereen kaupungin Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan yksiköstä.

Totaalikieltäytyminen on aktivismin muoto, jossa asepalvelukseen kutsuttu kansalainen kieltäytyy luovuttamasta ruumiillista autonomiaansa tai työpanostaan valtiolle, vaan päättää säilyttää oman vakaumuksensa ja itsekunnioituksensa rangaistuksen uhalla. Tämän lisäksi, totaalikieltäytyminen on myös rikos, jossa valtiolliset tahot viis veisaavat kansainvälisistä ihmisoikeusopimuksista, ja päättävät rangaista kansalaisiaan väkivaltaa ja väkivaltakoneistoa vastustavista mielipiteistä – Joita Suomessa tunnetusti saa olla, mutta niiden mukaan toimiessaan joutuu vangituksi.

Alistuminen voi tapahtua huomaamatta. Vieraassa tilanteissa ihminen mukautuu ympäristöönsä ja omaksuu melko nopeasti sieltä piirteitä. Psykologisia vaikutusmenetelmiä voi kuitenkin myös tehostaa. Ehdollistamisen, vieraan ympäristön, fyysisen rasituksen ja systemaattisen informaatiovaikuttamisen kautta prosessista voi tulla hyvin tehokas ja nopea. Erityisen eettisesti ongelmallinen prosessista tulee, kun siihen osallistuvia painostetaan, heillä ei ole riittäviä tiedollisia edellytyksiä antaa prosessiin suostumusta, kieltäytymiseen liittyy sosiaalisia stigmoja tai se on jopa laitonta.

Kansainvälistä toimintapäivää 15.5. vietettiin tällä kertaa Tampereella viime vuosia suuremmin menoin. Ohjelmaan kuului Sorin aukion kupeessa kokoontunut mielenosoitus, marssi Laikunlavalle ja puistokeikka.

Naš Dom (Meidän kotimme) on aktiivinen valkovenäläinen ihmisoikeusverkosto, joka ajaa myös aseistakieltäytyjien asiaa. Järjestön Vilnassa asuva toiminnanjohtaja Olga Karatš osallistui huhtikuun loppupuolella yhdessä suomalaisten, venäläisten ja kreikkalaisten aseistakieltäytyjien kanssa Object War Gathering -tapahtumaan Ateenassa.

Miten autoritaarisessa maassa asuvasta ihmisestä kasvaa hallinnon vastainen toisinajattelija? Synnytäänkö sellaiseksi, vai vaatiiko se jonkin elämää muuttavan avainkokemuksen?