Reservistä eroaminen on entistä yleisempää. Aseistakieltäytyjäliiton neuvonnasta suuri osa koskee reservinkieltäytymistä. Syyt erota reservistä vaihtelevat, mutta yhteiskunnallisten uutistapahtumien vaikutus näkyy piikkeinä erotilastoissa.
Teksti ja kuvat: Juhis Ranta
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, se merkitsi monelle myös henkilökohtaista käännekohtaa, jolloin asevelvollisuudesta tuli uusi moraalinen kysymys. Moni alkoi pohtimaan omaa asemaansa mahdollisen sodan aikana ja päätyi tekemään ratkaisun erota reservistä. Asevelvollisuuden suorittaminen saattaa olla edelleen normi yhteiskunnassamme, mutta yhä useampi asepalveluksen suorittanut suhtautuu siihen kriittisesti.
Kun asevelvollisuus muuttuu kuormaksi
Helsinkiläinen 32-vuotias Tuomas Elg suoritti asepalveluksen vuonna 2011 Kotkan rannikkopataljoonassa ilman suurempaa miettimistä – se oli nuoren miehen silloisiin tapoihin sopivaa ”automatiikkaa”. Armeijaan mentiin, koska se oli tapana ja muutkin menivät. Vuosien mittaan hänen suhtautumisensa asevelvollisuuteen muuttui kuitenkin kriittisemmäksi.
– Se oli automaatio. Sitä teki kuten muut. Mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut kyseenalaistaa sitä, millaista yhteiskuntaa haluan olla rakentamassa, Elg sanoo.
Elg kertoo viihtyneensä palveluksessa. Hän ei sen aikana ajatellut armeijasta kovin kriittisesti. Kriittisimmät ajatukset liittyivät hänellä lähinnä siihen, miten palvelus viivästyttää opintoja ja töihin menoa.
Käännekohta tuli, kun Venäjä aloitti laajan hyökkäyksen Ukrainaan keväällä 2022. Sotapuhe täytti median ja politiikan. Silloin alkoi ahdistus.
– Aloin miettimään, että mihin itse joudun, jos tulisi sota. Keskustelimme aiheesta puolisoni kanssa, että mitä me tekisimme. Päätös erota reservistä oli sitä myöten aika helppo.
Tänä päivänä Elg kertoo suhtautuvansa väkivaltaan ehdottoman kielteisesti. Jos hän joutuisi kutsuntoihin, olisi valinta selvä.
– Jos tänään pitäisi tehdä se valinta, niin menisin totaaliin ihan suoraan. En arvojeni mukaan halua käyttää asetta tai väkivaltaa lainkaan, niin se olisi ihan selvä valinta. Elg kertoo.
Neuvontapuhelin pärisi lakkaamatta
Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattori Aku Kervinen kertoo, miten reservistä eroamisesta tuli merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö.
– Vuodesta 2022 lähtien reservinkieltäytyjät ovat olleet meihin yhteyttä ottavien suurin yksittäinen ryhmä.
– Vuonna 2022 noin 418 reservinkieltäytyjää oli meihin yhteydessä, vuonna 2023 taas 209 ja viime vuonna 357. Noin joka kymmenes reservinkieltäytyjä ottaa yhteyttä meihin, Kervinen tarkentaa.
Hän kertoo, että etenkin suuret uutistapahtumat vilkastuttavat eroamista.
– Kun esimerkiksi puolustusministeri Antti Häkkänen sanoi haastattelussa, että reservistä ei saisi enää erota, se räjäytti koko homman, ja tuli täysin uudet ennätykset eroamisissa.
Kervisen mukaan reservinkieltäytyjien syyt erota voivat vaihdella paljonkin. Monella syyt liittyvät Suomen ulkopolitiikkaan tai aatteelliseen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Natoon liittyminen ja Yhdysvaltojen kanssa tehty DCA-sopimus ovat näkyneet eronneiden syissä, kuten myös Israelin kanssa tehdyt asekaupat ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
– Aika moni sanoo, että ei todellakaan haluaisi oikeasti tositilanteessa rintamalle, ja että rupesi vasta myöhemmin palveluksen suorittamisen jälkeen miettimään, mitä reserviin kuuluminen oikeastaan tarkoittaa, Kervinen kuvailee.
"En koe voivani osallistua väkivaltaiseen konfliktiin"
Sipoolaiselle 59-vuotiaalle Heikki Peiposelle Suomen päätös liittyä Natoon oli selkeä syy erota reservistä. Hänelle kyseessä on periaatteellinen yhteiskunnallinen kannanotto.
– Pidän liittoutumattomuutta niin arvokkaana, että sitä voisi jopa aseellisesti puolustaa. En hyväksy sitä, että mentiin Natoon, ja pidän DCA-sopimusta häpeällisenä, Peiponen kuvailee.
Peiponen suoritti oman asepalveluksensa Vekaranjärvellä vuonna 1985. Hän kertoo suhtautuneensa tuolloin palvelukseen kielteisesti, mutta meni mukaan sosiaalisen paineen vuoksi ja ”päästäkseen helpommalla”. Hän ei viihtynyt armeijassa.
Vaikka Peiponen ei armeijassa viihtynytkään, hän ei kuitenkaan kuvaile itseään pasifistiksi tai antimilitaristiksi.
– En minä näitä asioita jatkuvasti tai päivittäin mieti, ja kuten sanoin, niin liittoutumattomuutta olisin voinut puolustaakin. Nyt jos tulisi tilanne päälle, niin en nostaisi asetta.
Jos Peiposen pitäisi tänä päivänä tehdä valinta meneekö inttiin, hän valitsisi siviilipalveluksen.
Byrokratia ja pelot työnantajaa kohtaan
Moni reservistä eroamista suunnitteleva kohtaa teknisiä haasteita. Vaikka prosessi on teoriassa suoraviivainen ja helppo, on Aseistakieltäytyjäliiton neuvonnassa huomattu seikkoja, jotka aiheuttavat hankaluuksia.
– Kaksivaiheinen hakemusprosessi aiheuttaa jatkuvasti hämmennystä. Sitä voisi yksinkertaistaa, AKL:n Kervinen kertoo.
Vaikka täydennyspalvelushakemus täytetään OmaSivari-palvelussa vahvan tunnistautumisen takana, allekirjoitettu hakemus täytyy silti toimittaa erikseen omaan aluetoimistoon. Hakemus pitää siis esimerkiksi tulostaa ja allekirjoittaa.
– Osa ihmisistä on kuvitellut, että asia on kunnossa, kun on hakemuksen täyttänyt OmaSivari -palvelussa, mutta havahtunutkin pitkänkin ajan päästä siihen, että prosessi on yhä kesken, Kervinen kuvailee.
Monia hermostuttaa myös se, miten työnantaja reagoi reservistä eroamiseen. Kervinen rauhoittelee.
– Työnantajalle tämä asia ei millään tavalla kuulu. Jos työnantaja syrjii tämän perusteella, se on täysin laitonta.
Kervinen muistuttaa, että työnantajan tulee maksaa täydennyspalveluksen ajalta palkka samoilla ehdoilla kuin jos henkilö kutsuttaisiin kertausharjoituksiin.
– Joissain työehtosopimuksissa määrätään kertausharjoitusten ajalta korvattavaksi erotus reserviläispalkan ja oman palkan välillä. Saman tulisi koskea myös täydennyspalvelusta. Osa työnantajista tuijottaa vain tätä ”kertausharjoitus” -sanaa, vaikka oikeuskäytännössä on linjattu saman oikeuden koskevan täydennyspalvelusta, Kervinen kertoo.
Kervinen haluaa rohkaista ottamaan yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon, mikäli kohtaat syrjintää työnantajan taholta liittyen reservistä eroamiseen tai täydennyspalvelukseen.
Yhteiskunnan paineet reservistä eronneille
Kervinen arvioi, että yhteiskunnan keskusteluilmapiiri on koventunut.
– Vaikka tällaista ”rintamakarkuruus”-puhetta on ollut aina, esimerkiksi entinen puolustusministeri Jussi Niinistö haukkui reservinkieltäytyjiä suoraan tällä sanalla. Nyt äänenpainot yhteiskunnassa ovat ehkä kovenneet edelleen, Kervinen arvioi.
Kervisen mukaan keskustelusta huomaa, että monella on väärä käsitys mistä reservistä eroamisessa on kyse. Hän muistuttaa, että kyse on laillisesta vakaumukseen perustuvasta oikeudesta.
– Se reservistä eroaminen koskee nykyisen lainsäädännön mukaan myös sodan tai muun poikkeustilan aikoja. Tämä asia on muuttunut vasta tällä vuosituhannella, ja joillakin on edelleen vanhentuneita käsityksiä siitä, että kaikki vapautukset armeijasta olisivat pelkästään rauhanajaksi ja että sivarit ja reservinkieltäytyjät voitaisiin sotatilanteessa laittaa rintamalle esimerkiksi miinanpolkijoiksi. On hyvä tiedostaa, että vapautus aseellisista tehtävistä koskee nykyään myös sota-aikaa, Kervinen kertoo.
Reservistä eronneet Elg ja Peiponen eivät pelkää yhteiskunnan paineita. Elg kertoo, että lähipiirin reaktiot ovat olleet pääosin positiivisia, mutta hän on kohdannut myös ihmettelyä.
– On tullut sellaista uteliasta kyselyä syistä, mutta myös sellaista ihmettelyä, että eikös minut silti laiteta sinne rintamalle miinoja polkemaan. Minusta tällaiset reaktiot kertovat ehkä ymmärtämättömyydestä, Elg sanoo.
Peiponen kertoo, että hän välttyy pahimmilta reaktioilta, kun ei ole sosiaalisessa mediassa aktiivinen. Hänen lähipiirinsä on ollut pääosin kannustavaa.
– Osa bändikavereistani on sivareita, osa taas ei, mutta jokaisella saa olla mielipiteet, joten ei ole sinänsä mitään ongelmaa ollut. Vaimo ja tyttäret varsinkin ovat hyväksyneet, Peiponen kertoo.
Vastavoima yhteiskunnan militarisoitumiselle
Sotilaallisten ratkaisujen ja instituutioiden vahvistaminen on Kervisen mukaan suositumpaa kuin aiemmin, ja vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kasvu on ollut huomattavaa. Reservistä kieltäytyminen edustaa Kervisen mukaan vastakkaista ilmiötä tälle vallitsevalle trendille.
– Tämä kasvanut reservinkieltäytyjien määrän kasvu on yhdenlainen vastaliike tälle militarisaatiolle, mikä on ihan kiistaton tosiasia suomalaisessa yhteiskunnassa, Kervinen muotoilee.
Kyseessä on myös osoitus siitä, että monet ovat tyytymättömiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kervinen kertoo, että viimeaikaiset uutistapahtumat, kuten Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus ovat monelle olleet ”viimeinen pisara”.
Reservistä eronnut Elg uskoo, että reservistä eroamisesta tulee entistäkin vakiintuneempi ilmiö. Hän myös toivoo, että hänen esimerkkinsä ja se, että hän puhuu asiasta avoimesti, kannustaisi muita tekemään saman ratkaisun.
– Kyllä tämä päätös tosi vahvasti yhteiskunnallinen kannanotto. Se on yksi hyvä teko, jonka voi tehdä, Elg kuvailee.
