Tyhjien sydänten kartta

Anna Politkovskajan Toinen Tshetshenian sota on yksi hirveimmistä kirjoista, minkä olen koskaan lukenut. Silti se on äärimmäisen tärkeä, varsinkin jos haluaa tietää totuuden tuosta äärimmäisen kyynisestä sodasta ei-niinkään-kaukaisessa Tshetsheniassa, joka on lopulta suurinpiirtein yhtä kaukana Helsingistä kuin Etelä-Ranskan Marseille.

Kädessäni oleva Toisen Tshetshenian sodan suomenkielinen laitos on painettu vuonna 2003, vielä autuaan tietämättömänä tulevasta. Vielä kuluisi kolme vuotta ennen kuin yksi nyky-Venäjän tunnetuimmista journalisteista, Anna Politkovskaja (1958 – 2006) ammuttaisiin kotitalonsa hissiin. Kyseisen laitoksen esipuheessa on Politkovskajan puhelimitse 2003 antamat terveiset suomalaisille lukijoille hänen tuolloin hiljattaisen Helsingin vierailunsa jälkeen, joissa hän kiittää suomalaisia pidättäytymisestä Tshetshenian itsenäisyystaistelun ihannoinnista, johon muualla läntisessä maailmassa on saattanut törmätä.

Kirjasta ja sitä myöten tästä arviosta täytyy antaa vakava sisältövaroitus, sillä kirja sisältää suhteellisen yksityiskohtaisia kuvauksia sotarikoksista, kidutuksesta ja suunnattomasta inhimillisestä kärsimyksestä. Olikin välttämätöntä ainakin tämän arvion kirjoittajalle tauottaa teoksen lukemista, sen käydessä paikoitellen liian painavaksi kerralla nielaistavaksi.

Sotarikosten peittely

Politkovskaja kertoo teoksessa muun muassa tapauksesta, jossa Groznyistä lähtenyt helikopteri pudotettiin ohjuksella. Kopterin kyydissä oli venäläisiä upseereita, joista Anatoli Pozdnjakov oli matkalla raportoimaan presidentti Putinille Tshetshenian sodissa todetuista sotarikoksista. Näin ollen upseerien ohella iskussa tuhoutuu niin sanotun terrorisminvastaisen vyöhykkeen alueella tapahtuneiden sotarikosten aineisto. Virallisen selityksen mukaan ohjuksen ampui tshetsheenisissi Minutka-aukiolta. Kuitenkin sattuman oikusta Politkovskaja on henkilökohtaisesti ollut juuri sillä hetkellä Minutka-aukiolla pysäytettynä tarkastuspisteiden välillä, ja toteaa omin silmin, ettei kukaan olisi voinut ampua ohjusta niin tarkoin vartioidulta alueelta. Tutkintakomissio toimi presidentin alaisuudessa.

Kirjassa on dokumentoitu hengästyttävä määrä sotarikoksia, joihin syyllistyvät enemmän tai vähemmän kaikki taistelijaryhmät. Surkeaan välikäteen sodan keskellä jäävät viattomat siviilit. Heistä tehtiin taloudellisia lypsylehmiä, joilta erityisesti Venäjän armeijan sotilaat kiristivät lahjuksia. Siviilejä siepattiin jatkuvasti, ja heistä piti maksaa nopeasti, jos heidät halusi hengissä takaisin. Tähän päivään mennessä ei kaikkien kohtaloa ole selvitetty.

Myöskään venäläiset sotilaat eivät olleet turvassa mielivallalta ja väkivallalta. Kirjassa kerrotaan nuoresta venäläisestä sotilaasta, joka ei ilmiantanut toista sotilasta tarvikkeiden varastamisesta. Tähän kohdistettiin väkivaltaa, ja lopulta hän kaatui komennuksella, johon hänet saattoi hänen komentajansa. Vastaavia tapauksia kuvataan kirjassa useita. Kaatuneita tuotiin takaisin hitsatuissa arkuissa, ja kuolinsyytutkimuksia vääristeltiin ja vielä pahempaa. Kuvataanpa kirjassa myös sotilaiden omaisten surua, kun kunnialliseksi ajateltu komennus pahimmassa tapauksessa päättyi omien käsiin. Eräs Politkovskajan haastattelema omainen kertoo saaneensa lopulta eri ihmisen kuin oli alunperin tunnistanut, mutta ei jaksa enää valittaa: “Luulin että kaikki tehdään sotilaallisesti, kauniisti. Sotilaspiiri lähettää orkesterin, komppanian kunniavartioon, ampuvat hänelle kunnialaukaukset tuoreen haudan yli... Mitään ei ollut.”

Tsetshenian öljy sijaitsee verrattain lähellä maan pintaa, mikä tekee sen hyödyntämisestä mahdollista suhteellisen edullisesti ja suhteellisen alkeellisin keinoin

Öljykuoppien kuppaus sekasorron turvin

Tshetshenian alueella on luonnollisesti öljyä. Reservien kokoa ei tätä kirjoittaessa ollut mahdollista tarkasti arvioida, mutta historiallisesti alue on AFP:n mukaan vastannut jopa 20 prosenttia Venäjän öljynviennistä. Sodan kaaoksessa öljylähteiden omistussuhteet muuttuivat epäselviksi. Niiden omistajuus myös jatkuvasti vaihtui kilpailevien ryhmittymien vallatessa niitä. Tshetshenian öljy sijaitsee verrattain lähellä maan pintaa, mikä tekee sen hyödyntämisestä mahdollista suhteellisen edullisesti ja suhteellisen alkeellisin keinoin. Alueella harjoitettiin ainakin kirjan kirjoittamisen aikaan epävirallista öljyntuotantoa, jossa Tshetshenian läpi kulkevaan keskusöljyputkeen on tehty reikiä, joista öljyä valuu maahan kaivettuihin kuoppiin. Kuopissa öljy saostuu jonkin aikaa, kunnes öljyauto tulee imemään sen pois. Näitä kuoppien täyttämiä kenttiä kutsutaan “ihmeiden kentiksi”. Kuitenkin keskeiset taistelut käytiin itse öljylähteiden hallinnasta. Politkovskajan mukaan sekä tshetsheenimiliisi että Venäjän federaalit suojelivat tuotantoa hallussaan pitävien intressejä.

Tähän kytkeytyykin yksi keskeinen sodan tragedia, joka kirjasta on luettavissa, ja joka pätee todennäköisesti useisiin muihinkin luonnonvaroista käytäviin konflikteihin: ne jotka hyötyvät kaaoksesta, hyötyvät sodan jatkumisesta, ja nämä tahot voivat aivan hyvin näennäisesti taistella toisiaan vastaan.

Länsimaat kääntävät katseensa pois

Yksi Suomen ja niin kutsuttujen länsimaiden näkökulmasta kiusallinen kirjassa kuvattu episodi on YK:n silloisen pääsihteeri Kofi Annanin vierailu Moskovassa. Vuonna 2001 Human Rights Watch julkaisi selonteon yhdestä lukemattomista Tshetsheniasta löydetyistä siviilien joukkohaudoista. Raportin julkaisu ajoitettiin tarkoituksella Kofi Annanin vierailun ajankohtaan. Vierailun aikana ei kuitenkaan mainittu Tshetshenian tilannetta lainkaan. Annanin alaisuudessa työskennelleet diplomaatit kertoivat tuolloin Novaja Gazetalle nimettömästi, kuinka nähtiin, että YK:n turvallisuusjoukkoja olisi mahdotonta lähettää alueelle Venäjän veto-oikeuden vuoksi. Toiseksi Annan tarvitsi muun muassa Venäjän ääntä vaaleissa säilyttääkseen paikkansa pääsihteerinä (missä tehtävässä hänellä epäilemättä oli muita sellaisia tavoitteita, joihin hän myös pystyi vaikuttamaan).

Politkovskaja raportoi muun muassa Duba-Jurtin kylästä, johon kohdistuva kuukausia kestänyt pommitus alkoi uudenvuoden aattona 31.12.1999 – toisin sanoen juuri silloin, kun muu maailma kaikkialla juhli uuden vuosituhannen alkamista. Iskuja ennen Boris Jeltsin oli vastikään nostanut Venäjän pääministeriksi Vladimir Putinin, jonka kannatus venäläisten keskuudessa kasvoi merkittävästi sitä mukaan, kun hän kovensi otteitaan Tshetsheniaa kohtaan. Täsmälleen tuona kyseisenä uudenvuoden aattona Jeltsin astui sivuun ja Putinista tuli Venäjän virkaatekevä presidentti. On mahdotonta kuvitella, miltä siviileistä tuntuu muun maailman juhlinta sellaisella hetkellä.

Sodan jatkumisesta hyötyvät tahot voivat aivan hyvin näennäisesti taistella toisiaan vastaan

Unohdetut siviilit

Terroristien jahtaamisen savuverhon takana Tshetsheniaan jääneisiin siviileihin kohdistui jatkuvia “puhdistuksia”, joissa ulkonaliikkumiskiellon aikana federaation sotilaat hakivat ihmisiä kodeistaan keskitysleirejä muistuttaviin olosuhteisiin, ja vaativat omaisilta rahaa saadakseen nämä takaisin.

Epätoivotut arvostelijat olivat suoraan mennyttä. Myös erilaiset roistojoukot saattoivat toimia ulkonaliikkumiskieltojen aikana öisin. Kansalle vakuutetaan Politkovskajan mukaan, että puhdistukset sisältävät vain “henkilöllisyystodistusten tarkastusta”. Eräs kylänvanhin kysyy: “Haluan tietää kenen kanssa meidän on sovittava säilyttääksemme henkemme? Sissien kanssa? Federaalien?”

Tyhjien sydänten kartta

Politkovskajan vieraillessa Gorznyissä vuonna 2001 suurin osa siviileistä, jotka vain pääsivät pois, olivat jo lähteneet kaupungista. Vaikeimmillekin alueille jäi kuitenkin vanhuksia, joilla ei ollut mahdollisuutta tai halua lähteä pois. Yksi tällaisista vanhuksista oli jo sokea muori, jota Politkovskaja auttoi ja tavoitti tämän pojan myöhemmin. Poika lähetti äidilleen rahaa, jonka Politkovskaja sai toimitettua yhä sotatoimialueella asuvalle vanhukselle. Hän odotti valtavan kovasti yhteydenottoa pojaltaan, joka viimein saapui Politkovskajan tuomana. Koskettavassa hetkessä saattamassa oleva sotilas alkaa itkeä kuullessaan vanhuksen kohtalosta, ja saa myöhemmin ilmiantajan vuoksi potkut sallittuaan pysähdyksen vanhuksen talolle. Lopulta vanhus saadaan kaikkia todennäköisyyksiä vastaan autettua ulos Groznyistä poikansa luo Venäjälle.

Tässä yhteydessä Politkovskaja kertoo, kuinka kymmenet Groznyiin hylätyt vanhukset tarraavat häneen “kuin oljenkorteen” ja sanelevat hänelle sukulaistensa puhelinnumeroita toivoen, että suku vihdoin kiirehtii ja hakee heidät pois sodan keskeltä. Toiveet toteutuvat harvoin. Jokaiselta Tshetshenian-matkaltaan palattuaan Politkovskaja kertoo lähettävänsä useita sähkösanomia, joissa kertoo sukulaisille vanhuksen olevan elossa ja Groznyissä ja pyytää näitä ottamaan pikaisesti yhteyttä. “Tämän seurauksena minulla on nyt oma Venäjän karttani, tyhjien sydänten kartta”.

Jälkisanat

Tätä tekstiä kirjoittaessa tuntuu, että olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman mietoja sanoja, sekä pyrkinyt mahdollisimman vähän kertomaan kuvottavimmista raakuuksista, joista kirjassa kerrotaan. Teos on paljon pahempi kuin moni väkivaltainen televisiosarja, mutta kaikista pahinta siinä on, ettei se ole fiktiota vaan raportti tositapahtumista. Kaikesta asioiden pehmentämisestä huolimatta totuutta ei saa näyttämään kauniilta, jos se ei sitä ole.

Kovasti Tshetshenian sotaretkiä ja Putinin hallintoa arvostellut entinen KGB:n eversti ja FSB:n everstiluutnantti Aleksandr Litvinenko pakeni Britanniaan keväällä 2000. Muuan marraskuuna 2006 Litvinenko sairastui vakavasti ja menehtyi lopulta polonium-myrkytykseen Lontoossa. Joidenkin lähteiden mukaan hän oli hankkimassa tietoja Anna Politkovskajan murhasta.

Anna Politkovskajan murhasta tuli lokakuussa 2021 kuluneeksi 15 vuotta. •

TEKSTI: Kasper Kotisaari
KUVA: Creative commons / Blaues Sofa

Tyhjien sydänten kartta

Tsetshenian öljy sijaitsee verrattain lähellä maan pintaa, mikä tekee sen hyödyntämisestä mahdollista suhteellisen edullisesti ja suhteellisen alkeellisin keinoin

Sodan jatkumisesta hyötyvät tahot voivat aivan hyvin näennäisesti taistella toisiaan vastaan

Aiheeseen liittyen

Ihmismieli ydinaseiden maailmassa

Sosiaalisen etäisyyden ylittäminen väkivallattomassa kamppailussa

Karseimmat inttikokemukset

Kohtaamisia Kuggomissa

Mielikuvien valtava voima

Armeija ilman aseita

Harjoitellaan välillä rauhaakin

Armeijoiden päästöt on huomioitava ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa