Teksti: Roope Pekkinen
On vuosi 2025 ja maailma on murroksessa. Rakenteiden tutistessa traditionalistisen
tapoihin tarttumisen täytyy tauota – toviksi tai täysin. Epävarmoina aikoina militarismiin
turvautumisella haetaan turvallisuuden tunnetta, vaikka muutos tapahtuu väistämättäkin.
Sotaisan narratiivin katkaisemiseksi kansalaisten täytyy olla rohkeita ja muistuttaa
päättäjiä väkivallattoman toiminnan tärkeydestä. Tämä on keskeinen sanomani uudessa
kirjoituksessani ”Saako kasvaa rauhassa? – totaalikieltäytyjän ajatuksia suomalaisesta
asevelvollisuudesta”.
Kirjoituksessa lähestyn suomalaista asevelvollisuutta kasvatuksellisesta näkökulmasta
kohdistamalla kysymyksen ”saako kasvaa rauhassa?” lukijalle itselleen pohdittavaksi.
Lisäksi haluan kohdistaa kirjoituksella huomiota käynnissä olevaan siviilipalveluslain
muutostyöryhmän toimintaan – Aseistakieltäytyjäliiton kuulematta jättäminen osana
muutostyötä on suoraan sanoen posketonta! Uskon, että suomalaisen asevelvollisuuden
on luotava nahkansa, sillä nykyinen järjestely ei pelkästään kasvata mallioppilainaan
asepalveluksen suorittajia, vaan vahvistaakseen merkitystään polkee siviilipalveluksen
suorittajia erikoisiin toiseuden kategorioihin. Esitän nykyisen yleisen sukupuolen
perusteella ihmisiä kategorisoivan asevelvollisuuden mallin tilalle valikoivaa
asevelvollisuutta sosiaalisesti oikeudenmukaisempana mallina. Kirjoituksen tärkeimpänä
tehtävänä ei ole antaa valmiita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin vaan tarjota lukijalleen
runsaasti ajateltavaa sodan ja rauhan kysymyksistä asevelvollisuuskeskustelun
viitekehyksessä.
