Suomen asevelvollisuus perustuu edelleen 2020-luvulla sukupuolittamiseen, vaikka yhteiskunnallinen keskustelu sukupuolen moninaisuudesta on ottanut huimia edistysaskeleita. Sukupuolimerkinnän korjaaminen voi tehdä henkilöstä asevelvollisen tai poistaa asevelvollisuuden, mutta asiaan liittyvä tiedotus ja neuvonta on yhä puutteellista. Aseistakieltäytyjäliitto keräsi avoimella kyselyllä vastauksia transsukupuolisilta heidän omista kokemuksistaan asevelvollisuusjärjestelmässä.
Teksti: Janne Niemelä
Suomen asevelvollisuus perustuu kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään. Juridiset miehet ovat asevelvollisia ja joutuvat käymään asepalveluksen 29 ikävuoteen mennessä, elleivät saa niin sanottuja. C-papereita eli vapautusta palveluksesta terveydellisin syin. Juridisille naisille asepalvelus on vapaaehtoista. Transsukupuoliselle tämä merkitsee sitä, että hänen asevelvollisuutensa riippuu hänen juridisesta sukupuolimerkinnästään.
Kuinka transsukupuoliset itse kokevat tämän järjestelmän? Aseistakieltäytyjäliitto keräsi avoimella kyselyllä transsukupuolisten kokemuksia kutsunnoista, lääkärintarkastuksista ja asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta. Kirjallisia vastauksia tuli kirjavasti monenlaisia.
Kutsunnoille sekä kehuja että kritiikkiä
Jokainen lain mukaan miespuoliseksi määritelty, 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen saa kutsun kutsuntatilaisuuteen. Näissä tilaisuuksissa jaetaan tietoa asepalveluksesta ja tarkastellaan yksilön palveluskelpoisuutta. Sukupuolimerkintänsä mieheksi korjanneena joutuu siis useimmiten käymään kutsunnoissa. Usein kutsuntatilaisuuksia järjestetään erikseen niille, jotka ovat korjanneet sukupuolimerkintänsä tai saaneet kansalaisuuden vasta hieman myöhemmällä iällä.
Aseistakieltäytyjäliiton kyselyvastaukset osoittavat, että Puolustusvoimien henkilökunnan toiminta kutsunnoissa kutsunnoissa on ollut enimmäkseen asiallista ja huomioivaa. Henkilökunnan ystävällisyys ja ammatillisuus sai paljon kehuja. Vastauksissa korostettiin heidän rauhallista ja läsnäolevaa olemusta, teitittelyä, silmiin katsomista ja ymmärtäväistä asennetta. Suurin osa vastaajista koki olonsa tervetulleeksi, ja vain harva kertoi transsukupuolisuutensa vaikuttaneen kohtaamiseen millään tavalla.
Kaikille kutsunnat eivät kuitenkaan olleet myönteinen kokemus. Päinvastoin, osalle kutsuntatilaisuudet ovat tuntuneet epämiellyttäviltä. Kyselyn vastausten perusteella kritiikkiä herätti huono tiedottaminen siviilipalveluksesta, sukupuolen moninaisuuden tunnustamisen puute, tiukka hierarkia, sekä suoraan lainaten “militantti ilmapiiri” ja “propagandavideot.” Yhdessä vastauksessa myös ilmenee, että henkilökunta kohteli oudoksuen todennäköisesti transsukupuolisuudesta johtuen.
Puolustusvoimien henkilökunta on myös antanut epäselviä ja ristiriitaisia kommentteja palveluksen suorittamisesta. Moni kyselyyn vastannut kertoi saaneen henkilökunnalta kommentin siitä, kuinka transsukupuolisuus voi aiheuttaa hankaluuksia armeijassa. Henkilökunta on perustellut tätä esimerkiksi yhteisten pesutilojen mahdollisesti aiheuttamilla ongelmilla. Eräässä vastauksessa kerrotaan Puolustusvoimien edustajan todenneen suoraan, ettei transsukupuolisia oteta vastaan peseytymisen järjestämisen ongelmallisuuden takia. Tällaiset Puolustusvoimilta tulevat kommentit eivät vaikuta perustuvan todellisuuteen. Kyselyymme vastasi myös asepalveluksen suorittaneita, joilla ei omien sanojensa mukaan ollut suurempia huolia peseytymisen järjestämisessä. Aseistakieltäytyjäliitto ei ole myöskään saanut Puolustusvoimilta minkäänlaista viestiä siitä, että transsukupuolisuus olisi este asepalveluksen suorittamiselle.
Lääkärintarkastukset sujuvat usein mutkattomasti, mutta parannettavaa yhä paljon
Puolustusvoimat käyttävät luokitusmenetelmää, jossa asevelvolliset jaetaan eri luokkiin terveyden perusteella. A- ja B-luokituksen saaneet katsotaan palveluskelpoisiksi, ja heille määrätään palveluspaikka. Mikäli asevelvollista ei katsota palveluskelpoiseksi, päätyy hän joko C- tai E-luokkaan. C-luokitus (ns. C-paperit) tarkoittaa vapautusta rauhanaikaisesta palveluksesta terveydellisin tai mielenterveydellisin perustein. E-luokitus taas tarkoittaa palveluskelpoisuuden tarkastamisen lykkäystä 1-3 vuodella. Lääkäri esittää ennen kutsuntoja tai niiden yhteydessä suosituksen siitä, mihin luokkaan asevelvollinen kuuluisi. Lopullisen päätöksen asiasta tekee kuitenkin Puolustusvoimien aluetoimisto eikä lääkäri.
Enemmistössä kyselyn vastauksissa ilmenee, että lääkärintarkastuksissa pystyi saamaan esityksen C-papereihin ilmeisen helposti transsukupuolisuuteen vedoten. Saimme vastauksia sekä henkilöiltä, jotka ovat korjanneet sukupuolimerkintänsä miehestä naiseksi, että toisinpäin. Nimenomaan transsukupuolisuus on ollut enemmistölle syy C-papereiden saamiseen. Monella on ollut myös muita terveydellisiä syitä, jotka olisivat jo itsessään riittäneet vapautuksen saamiseen. Lisäksi oma halukkuus asepalvelukseen osallistumiseen vaikutti lähes aina päätökseen. Niissä tapauksissa, joissa C-papereita annettiin transsukupuolisuuden takia, vaadittiin asiasta käytännössä aina diagnoosi. Kyseinen transsukupuolisuuden diagnoosi on kansainväliseltä tautiluokitukseltaan F64.0. Joissain tapauksissa tätä diagnoosia ei ollut, mutta lääkäri pystyi silti vetoamaan F64.9 -luokitukseen eli määrittämättömän sukupuoli-identiteetin häiriöön.
Asepalveluksesta vapautusta toivoneiden kannalta on positiivinen uutinen, että C-paperit pystyi saamaan ilman suurempia huolia.
Pieni osa vastanneista toivoi C-papereita, mutta päätyikin transsukupuolisuutensa nojalla E-luokitukseen siksi ajaksi, kunnes sukupuolenkorjausprosessi on edennyt. Tämä vaikuttaa olevan nykyään aikaisempaa yleisempi käytäntö transsukupuolisten kohdalla.
Kaikissa tapauksissa aluetoimisto ei noudattanut lääkärin esitystä. Eräs vastaaja kertoo saaneensa lääkäriltä esityksen E-papereihin, mutta sai kuitenkin aluetoimistolta lopulta C-paperit. Tämä on nykyjärjestelmässä mahdollista, sillä lääkäri ei ole päättävä auktoriteetti palveluskelpoisuuden määrittämisessä, vaan aluetoimisto tekee lopullisen päätöksen.
Vaikka osassa vastauksissa mainitaankin Puolustusvoimien henkilökunnan sanoneen epäileviä kommentteja asepalveluksen suorittamisesta transsukupuolisena, niin kuitenkaan vastausten perusteella asepalvelukseen pääsemisessä ei ole ollut ongelmia. Kaikki itsensä palveluskelpoiseksi ja halukkaaksi kokeneet vastaajat hyväksyttiin asepalvelukseen.
Vain yksi vastaaja määrättiin palveluskelpoiseksi tahtonsa vastaisesti. Hän hakeutui tämän jälkeen siviilipalvelukseen, ja prosessi eteni hänen mukaansa vaivattomasti.
Siiitä huolimatta, että suurin osa vastaajista kehui lääkärin kohtaamisen ongelmattomuutta, oli moni kuitenkin pettynyt lääkäreiden tietämättömyyteen transsukupuolisuudesta. Vastausten perusteella lääkärit ovat usein käyttäneet epäselvää termistöä, ja kohtaamiset ovat olleet molemminpuolin hämmentäviä. Lääkärit ovat suhtautuneet myös mielenterveysongelmiin väheksyen.
Välillä lääkärin kohtaamiset ovat menneet täysin absurdeihin naurettavuuksiin. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa lääkäri oli lykännyt palveluskelpoisuuden arviointia pohdiskellen, voisivatko testosteronihoidot muuttaa potilaan “aggressiiviseksi.” Tämä aiheutti potilaalle turhautumista ja ajanhukkaa, sillä hänen piti itse hakea psykiatrilta lausunto siitä, ettei ole “aggressiivinen.”
Toisessa tapauksessa taas terveydenhoitaja ja koululääkäri olivat paikkaansapitämättömästi epäilleet, että potilaan transsukupuolisuus olisi ollut vain jonkinlainen keino armeijan välttämiseen. Tämä epäily on esiintynyt ajoittain myös julkisessa keskustelussa, mutta mitään näyttöä tällaisesta ilmiöstä ei ole. Kyselymme perusteella väite ei saa tukea todellisuudesta.
Monessa vastauksessa kerrotaan lääkäreiden huomauttaneen, ettei ole tavanomaista mennä armeijaan ennen hormonihoitoja. Tämä on osin yhdenmukaista monen kokemuksen kanssa siitä, että lääkärit ovat esittäneet E-luokitusta kunnes sukupuolenkorjausprosessi on edennyt. Toisaalta jää epäselväksi, miksi asepalveluksen suorittaminen ennen koko sukupuolenkorjausprosessin aloittamista olisi millään tavalla ongelmallista.
Positiivista on, että useat vastaajat, jotka olivat olleet kutsuntalääkärillä useampana vuonna, kokivat asenteiden sukupuolen moninaisuutta kohtaan parantuneen viime vuosien aikana.
Intissä tai sivarissa transsukupuolisena?
Saimme varsin vähän vastauksia, joissa kerrottiin siviili- tai asepalveluksen suorittamisesta transsukupuolisena. Muutamat vastaajat kertoivat, että tahtoivat suorittaa asepalveluksen, eivätkä lääkärit nähneet siinä mitään ongelmaa. Heille jopa tarjottiin C-papereita, mutta he päättivät omasta tahdostaan vastaanottaa mieluummin täyden palveluskelpoisuuden. Asepalveluksen he suorittivat mukavassa ilmapiirissä. Esihenkilöt kohtelivat heitä asiallisesti ja varmistivat, ettei kiusaamista tai syrjintää tapahtunut. Suihkutiloihin saatiin pyydettäessä omat vuorot. Osa tosin kertoi, että piilotteli transsukupuolisuuttaan.
Siviilipalveluksen valinneet toistavat samaa viestiä siitä, että lääkärit olisivat esittäneet heille C-luokitusta, elleivät he olisi itse tahtoneet sivariin. Vain yksi vastaaja kertoo, ettei hänelle tarjottu tällaista vaihtoehtoa. Lääkäri ei nähnyt hänen transsukupuolisuuttaan tai diagnosoituja mielenterveysongelmiaan esteenä palvelukselle. Ilmeisesti tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan ole yleisiä.
Lopulta vain kahdessa vastauksessa kerrotaan siviilipalveluksen suorittamisesta. Ensimmäinen vastaaja kertoo, ettei hänen transtaustansa vaikuttanut mitenkään sivarin suorittamiseen. Toinen vastaaja taas oli pettynyt siihen, kuinka vähän siviilipalveluksen koulutusjaksolla ymmärrettiin sukupuolen moninaisuutta. Itse palveluksen hän koki omien sanojensa mukaan rangaistuksenomaisena, uuvuttavana ja kurittavana aikana.
Viimeisiä ajatuksia
Suurin osa vastaajista kokee, että kutsunnoissa ja lääkärintarkastuksissa osataan yleensä ottaa transsukupuoliset huomioivasti vastaan. Kohtelu on ollut useimmiten asiallista henkilön taustasta riippumatta. Toisaalta ongelmakohtiakin löytyy, ja niin Puolustusvoimien henkilökunnan kohtaamisessa kuin lääkärintarkastuksissakin on esiintynyt tietämättömyyttä ja syrjiviä asenteita. Erikoinen havainto on epäjohdonmukaisuus siinä, kuinka lääkärit suhtautuvat palveluksesta vapauttamiseen transsukupuolisuuden nojalla. Yleisin tapahtumakulku vaikuttaa olevan se, että diagnoosin saaneena ja haluttomana osallistua asepalvelukseen saa varsin helposti vapautuksen. Toisaalta osa lääkäreistä esittää mieluummin E-papereita tai palveluskelpoisuutta. Vastausten perusteella transsukupuolisuus ei kuitenkaan ole estänyt pääsyä ase- tai siviilipalvelukseen..
Samasta aiheesta kirjoitimme artikkelin viime Antimilitaristin numerossa. Siinä käsittelimme Pääesikunnan näkemyksiä transsukupuolisten kohtelusta kutsunnoissa ja lääkärintarkastuksissa.. Pääesikunnan mukaan lääkäreiden ei tulisi esittää C-papereita pelkän transsukupuolisuuden perusteella. E-luokitukset sukupuolenkorjausprosessin takia katsotaan Pääesikunnan vastauksessa mahdollisiksi. Pääesikunnan näkemys ja lääkärintarkastuksien käytäntö vaikuttavat olevan siis osin ristiriidassa. Toisaalta lääkärintarkastuksissa arvioidaan yksilön palveluskelpoisuutta aina kokonaisvaltaisesti ja tapauskohtaisesti, joten suurempia johdonmukaisuuksia tai etukäteen määriteltyjä käytäntöjä ei muutenkaan välttämättä löydy.
