Minä, Mikael Nummi, ilmoitan kieltäytyväni suorittamasta jäljellä olevaa siviilipalvelustani loppuun alkaen keskiviikkona 1.7.2020.
Arvioitu kotiutumispäiväni olisi ollut 30.7.2020, joten palvelusta jää suorittamatta kolmekymmentä (30) vuorokautta. Tiedostan kieltäytymisestä aiheutuvat toimenpiteet ja olen valmis kantamaan niistä aiheutuvat seuraukset.
Tämä ilmoitus perusteluineen on osoitettu Siviilipalveluskeskuksen lisäksi tasavallan presidentti Sauli Niinistölle, pääministeri Sanna Marinille, ulkoministeri Pekka Haavistolle, puolustusministeri Antti Kaikkoselle, sisäministeri Maria Ohisalolle, työministeri Tuula Haataiselle, yleisen asevelvollisuuden kehittämistä selvittävän parlamentaarisen komitean puheenjohtaja Ilkka Kanervalle, Puolustusvoimien johdolle sekä kaikille kansanedustajille.
Suomen asevelvollisuusjärjestelmä on vanhentunut ja haitallinen. Se sotii muun muassa Suomen perustuslakia, YK:n ihmisoikeusneuvoston ohjeistusta sekä tervettä järkeä vastaan monin tavoin. Asevelvollisuusjärjestelmään liittyy useita vakavia ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet päätökseeni kieltäytyä palvelukseni loppuun saattamisesta. Tuon seuraavaksi esiin niistä merkittävimmät.
1. Sukupuolten eriarvoisuus
Suomen perustuslain 6 § todetaan, että ketään ei saa asettaa eri asemaan mm. sukupuolen perusteella. Myös tasa-arvolain 7 § kieltää naisten ja miesten asettamisen eri asemaan sukupuolen perusteella. Nuoret miehet kuitenkin pakotetaan vankeuden uhalla suorittamaan ase- velvollisuus. Ei ole mitään perustetta sille, että asevelvollisuuden tulisi nykymaailmassa koskea ainoastaan miehiä. Tasa-arvon torjuminen vetoamalla historiaan ja perinteisiin, ei ole hyväksyttävää. Nykyinen järjestelmä myös asettaa muunsukupuoliset ihmiset erittäin hankalaan asemaan. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva asevelvollisuusjärjestelmä ratkaisisi nämä ongelmat ja kohtelisi kaikkia samanarvoisesti.
2. Haitallisten miehuuteenliittyvien odotusten vahvistaminen varusmiespalveluksessa
On yleisesti tiedossa, että varusmiespalveluksen suorittamisen aikana väistämättä törmää toimintaan ja ilmapii-
riin, jotka vahvistavat miehiin ja miehuuteen liittyviä haitallisia odotuksia ja vääristymiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tunteiden olematon käsittely, tunteiden ilmaisun pitäminen heikkoutena, lihansyömisen pitäminen ainoana oi-
keana vaihtoehtona ”tosimiehelle” ja väkivallan liittäminen miehuuteen tai miehekkyyteen. Varusmiespalveluksen suorittaminen koetaan ”oikealle miehelle” ainoaksi vaihtoehdoksi ja siviilipalvelus on ”nössöjen puuhaa”.
Mielenterveysongelmien jatkuvasti yleistyessä läpi yhteiskunnan, tulisi tällaisiin vanhentuneisiin ja myrkyl-
lisiin rakenteisiin puuttua ja purkaa, ei pönkittää niitä.
3. Varusmies- ja siviilipalveluksen välinen epätasa-arvo
Siviili- ja varusmiespalveluksen välillä on useita ongelmia, jotka luovat epätasa-arvoa. Siviilipalvelus on rangaistuksenomainen ”vaihtoehto” varusmiespalvelukselle, koska se kestää kaksi kertaa pidempään kuin yleisin varusmiespalvelus, mistä YK:n ihmisoikeuskomitea, Amnesty International ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat antaneet Suomelle palautetta: ”The State party should fully acknowledge the right to conscientious objection and ensure that the length and nature of the alternatives to military service are not punitive in nature.”
(YK:n ihmisoikeuskomitea, 2013, CCPR/C/FIN/CO/6).
Siviilipalveluksen muuttaminen samankaltaiseksi kuin varusmiespalvelus, (palveluksen kesto joko 6, 9 tai 12 kuukautta), edesauttaisi todennäköisesti monien uusien palveluspaikkojen syntymistä ja innostaisi ihmisiä valitsemaan tämän vaihtoehdon.
Kutsuntatilaisuuksissa epätasa-arvo näiden palvelusmuotojen välillä näkyy selvästi. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kutsuntatilaisuudessani, Helsingissä syksyllä 2017, ei mainittu siviilipalvelusta kertaakaan, vaikka laki velvoittaakin informoimaan tarjolla olevasta vaihtoehdosta. Siviilipalvelukseen vaihtamisesta ei myöskään anneta tietoa varusmiespalveluksen aikana. Niitä, jotka haluavat vaihtaa siviilipalvelukseen, painostetaan jatkamaan ja pelotellaan vaihtamisen vaikuttavan negatiivisesti heidän tulevaisuuteensa. Kutsunnat ovat puolustusvoimien järjes-
tämiä tilaisuuksia, joissa propagandapaukkuja ei säästellä. Ei mikään ihme, että nuoret 18-vuotiaat saattavat innos-
tua varusmiespalveluksesta, kun alkuun näytetään puoli tuntia putkeen videopeliltä näyttävää räiskintämateriaalia, jota säestää Jone Nikulan "äijämäinen” puhe, ja lopuksi todetaan, että tällaista teiltä kaikilta odotetaan. Meininki kutsunnoissa on aivan naurettava. On täysin nurinkurista, että kutsuntojen järjestäminen on edes osittain puolustusvoimien, eikä täysin jonkin puolueettoman tahon vastuulla.
4. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä
kiihottaa sekä nationalismia että
militarismia
Vaikka voisikin todeta, että nationalismista on historian saatossa kummunnut hienoja asioita, kuten pohjoismai-
nen hyvinvointiyhteiskunta, ei maailma ole enää sama paikka kuin ennen. Ennennäkemättömän suuri maailmanlaajuinen ongelma, ilmastonmuutos, vaatii maailmanlaajuisia ratkaisuja. Yksittäiset kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa. Kaikki käsitykset omien valtioiden ja kansojen paremmuudesta sekä ”me ja ne” -jaottelu horjuttavat muutoksen aikaansaamiseksi tarvittavaa välttämätöntä yhteistyötä. Kulttuurien moninaisuutta on suotavaa vaalia, mutta tämän ei tulisi merkitä tietyn ihmisryhmän nostamista toisten yläpuolelle. Ihmisyys yhdistää ihmisiä enemmän kuin karttoihin piir-
retyt kuvitteelliset rajat, valtioiden intressit tai valtioiden päättäjien mielipiteet. Varusmiespalvelus huokuu tällai-
sia nationalistisia arvoja ja siksi se olemassaolollaan jo itsessään haittaa turvallisen ja kestävän tulevaisuuden
luomista.
Militarismin lisääntyminen ja sotilaallinen varustelu luovat pelkoa muiden valtioiden samanlaisesta toimin-
nasta. Jatkuva uusien aseiden hankkiminen sekä mieli- kuvituksellisen suurien summien sijoittaminen sotateollisuuden tuotteisiin on järjenvastaista. Ajatus siitä, että ”onhan muillakin valtioilla jo näitä aseita niin pitää mei-
dänkin niitä hankkia”, synnyttää asevarustelun noidankehän. Tappokoneiden hankintaan tuhlattava raha, voitaisiin käyttää esimerkiksi koulutukseen tai muuhun toimintaan, joka pyrkii estämään konflikteja erilaisilla rauhanomaisilla tavoilla ennen niiden syntyä.
5. Totaalikieltäytyjien rankaiseminen
Totaalikieltäytyminen on osa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. Samaiset YK:n ihmisoikeuselimet pitävät aseistakieltäytyjien vangitsemista näiden vapauksien mielivaltaisena rajoittamisena. Vuonna 2013 ihmisoikeuskomitea kehotti Suomea laajentamaan Jehovan todistajien vapautusmenettelyä koskemaan myös muita vakaumuksellisia aseistakieltäytyjäryhmiä: "The State party should also extend the preferential treatment accorded to Jehovah’s Witnesses to other groups of conscientious objectors."
Suomi päätti toimia täysin päinvastoin ja kumosi 1.4.2019 lain, joka vapautti Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta. Asia on siis vastikään mennyt aiempaa huomattavasti huonompaan suuntaan. YK:n ihmisoikeuskomitea julkaisee ensi syksynä uuden katsauksen Suomen nykyisestä tilanteesta ja ottaa varmasti kantaa tähän täysin järjettömään ja takaperoiseen päätökseen. Totaalikieltäytyjiä ei tulisi rangaista.
6. Maanpuolustuksen negatiivinen vaikutus ympäris-
töön ja ilmastonmuutokseen
Lienee kiistatonta, että hävittäjillä lentely, panssarivaunuilla päristely ja tykeillä tussauttelu tuhoavat ympäristöä ja kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Suomen valtioon sijoittamassa valtavaa rahasummaa hävittäjiin, jotka saastuttavat ilmakehää vuosikymmenien ajan. Päättäjien pitäisi miettiä uudelleen toimintaansa ja seistä laatimiensa ilmastotavoitteiden takana. Eikö hävittäjiin suunnatut rahat pitäisi sijoittaa toimintaan, joka taistelee ilmastonmuutosta vastaan?
7. Ihmisten tappamisen harjoittelu ja tappamiseen sitoutuminen
Loppujen lopuksi varusmiespalveluksessa on käytännössä kyse ihmisten tappamisen harjoittelusta. Sotilasvalassa vie-
läpä sitoudutaan osallistumaan tappamiseen ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”. Ei tämän haitallisuutta kai sen kummemmin tarvitse selitellä? Toisen ihmisen tappaminen on kuitenkin pahin asia, jonka ihminen voi tehdä.
Minulle henkilökohtaisesti siviilipalvelus on ollut monella tapaa positiivinen kokemus. Tapasin Lapinjärven koulutusjaksolla mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä. Samalla sain siellä idean totaalikieltäytymisestä pohdiskelun ja mielekkäiden luentojen pohjalta. Oma ironiansa on siinä, että minut lähetettiin vankeuden uhalla Siviilipalveluskeskukseen oivaltamaan nämä epäkohdat ja päätymään ratkaisuuni, josta tässä ilmoituksessa kerron.
Työpalvelus Helsingin yliopistolla on myös sujunut loistavasti. Tiedän, että työpanoksestani on ollut suuri hyöty ja että olen tehnyt töitä aidosti tärkeän asian eteen (työhöni on liittynyt keskeisesti korkeakoulujen ilmastonmuutosopetuksen kehittäminen). Minulla on hyvät välit palveluspaikkani väen kanssa, enkä moiti heidän toimintaansa millään tavalla.
Vaikka minulla on sattunut olemaan hyvä tuuri mielekkään ja hyödyllisen palveluspaikan löytämisen suhteen, tie-
dän, että suurimmalla osalla ei ole ollut samaa kokemusta. Siviilipalveluksessa tehtävä työ saattaa olla turhaa ja turhauttavaa. Yhteiskunnan kannalta voisi olla huomattavasti hyödyllisempää, että nuoret miehet käyttäisivät työpanok-
sensa heitä kiinnostaviin asioihin. Silloin he pystyisivät luomaan lisäarvoa yhteiskunnalle opiskelun, innovaatioiden tai verotulojen kautta. Olennaisinta on kuitenkin tämä: mikäli meillä on jatkossakin käytössä siviilipalvelus, sen tulisi pohjautua vapaaehtoisuuteen.
Miksi en sitten kieltäytynyt heti palvelukseni alussa ja suorittanut suoraan pidempää tuomiota? Minulle oltiin luvattu hyvä palveluspaikka enkä halunnut aiheuttaa hankaluuksia siellä työskenteleville. Tiesin hyötyväni itse siviilipalveluksen suorittamisesta ja päätin ottaa siitä kaiken irti. Olen kysynyt itseltäni moneen otteeseen, onko kieltäytyminen tässä vaiheessa heikompi kannanotto ja onko sillä enää mitään väliä. Olenko huonompi kieltäytyjä kuin täyden rangaistuksen suorittava? Ymmärrän nämä mahdolliset moitteet. Olen tullut siihen lopputulokseen, että vaikka vankeustuomioni tulee olemaan lyhyempi ja olenkin suorittanut siviilipalveluksen lähes kokonaan, syyni kieltäytyä ovat aidot ja vahvat. Se on minulle itselleni tärkeintä. Kyse ei ole helpolla pääsemisestä. Vankeustuomiohan minua odottaa.
Suurin syy sille, miksi en kokenut siviilipalveluksen suorittamista tarpeeksi vahvaksi pasifistiseksi teoksi ja kannan-
otoksi militarismia vastaan, on se, että siviilipalvelus on osa Suomen yleistä asevelvollisuutta. Suorittamalla sivarin hyväksyisin siis kaikki edellä mainitsemani ongelmat ja ”show” vain jatkuisi. Tiedän olevani vain pisara meressä tai ehkäpä järvessä, mutta muutosta ei voi saada aikaan tekemättä mitään.
Mitkä sitten ovat pyrkimyksiäni? Miksi kieltäydyn?
1. Totaalikieltäytyminen on suora poliittinen kannanotto edellä mainitsemiini ongelmiin.
2. Haluan herättää keskustelua nykyisen järjestelmän vanhentuneista ja haitallisista puolista.
3. Haluan myös saada aikaan todellisen muutoksen. Ymmärrän, että viestini luultavasti hukkuu johonkin vir-
kakoneiston syövereihin eikä välttämättä koskaan päädy korkeimmissa asemissa olevien ihmisten luettavaksi. Tiedän kieltäytymiseni tuntuvimman vaikutuksen olevan siitä valtiolle aiheutuva taloudellinen tappio. Se ei ole mitätön asia nykyisessä yhteiskunnassa, joka pyörii pakkomielteisesti rahan ympärillä. En aio päästää Suomen valtiolaitosta helpolla. Valtio pääsee tuhlaamaan tuhansia euroja verovaroja, joita voitaisiin käyttää esim. sairaanhoitajien tai muiden koronarajoitusten aikana elintärkeäksi todettujen ammattialojen palkkojen nostamiseen, minun oikeudenkäynti- ja rangaistuskuluihini. Ehkä rahan hukkaan heittäminen saa herätettyä ihmiset ymmärtämään tämän järjestelmän spedeyden. Haluan ainakin, että tilastoihin jää yksi totaalikieltäytyjä enemmän.
4. Lopullinen tavoitteeni on yksinkertaisuudessaan nationalismin, sotilaallisen varustelun ja väkivallan vähentäminen maailmassa. Väkivalta luo aina lisää väkivaltaa. Siksi se on pohjimmiltaan järjenvastaista. Meille kaikille opetetaan pienestä pitäen, että väkivalta ei ole hyväksyttävää yksilötasolla. Silti taloudellisten intressien, valtioiden johtajien välisen kiukkuilun tai oman kansan ylimielisen paremmuudentunteen pönkittämisen takia se on muka oikeutettua. Maailma ilman väkivaltaa on unelma, jonka puolesta en aio lopettaa taistelemasta sanoin ja väkival- lattomin teoin. Tiedän, että suuri osa ihmisistä ajattelee pohjimmiltaan samoin ja toivon, että tämä ilmoitukseni aiheuttaa muutoksen, joka jollakin tapaa edistää pasifismia. Edes yhden ihmisen arjen toiminnassa.
Rauhaa ja rakkautta!
Mikael Nummi
TEKSTI: Mikael Nummi
KUVA: Julius Konttinen
