Sosioekonomiset ongelmat kasvavat maailmassa, eikä edes niin kutsuttu eliitti voi enää vältellä asiaa. US Business Roundtable, joka edustaa maailman 181 suurimman yhtiön toimitusjohtajia, totesi loppukesällä, että yhtiöt ovat osakkeenomistajiensa lisäksi vastuussa muillekin tahoille [1]. Kannanotto on merkityksellinen, vaikka korulauseelta kuulostaakin. Financial Times -lehti taas on todennut nykymuotoisen, jatkuvaa kasvua tavoittelevan kapitalismin tulleen tiensä päähän ja vaatinut sen nollaamista [2]. Kun talousjärjestelmän tukipilaritkaan eivät voi enää horjumatta seistä sen puolella, on otollinen aika pohtia ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja.
Viimeisten neljän vuosikymmen aikana Pohjois-Amerikasta on kuulunut uutisia hidastuneesta talouskasvusta, äärimmäisestä epätasa-arvosta ja jättimäisistä taloudellisista shokeista. Kun maailman tärkeimmäksi valtioksi julistautunut maa on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, vaikutukset eivät rajoitu yhdelle mantereelle.
Kapitalismin lupaaman jatkuvan kasvun sakkaaminen Yhdysvalloissa näkyy eri sukupolvien tulojen vertailussa. Keskimääräisen amerikkalais perheen tulot nousivat vuosina 1948-1973 noin kolme prosenttia vuosittain, ja syntyneillä sukupolvilla oli 96% mahdollisuus saavuttaa vanhempiaan suurempi tulotaso.
Tämän jälkeen tulojen vuosittainen nousu on ollut keskimäärin vain 0,4%, ja syntyneistä sukupolvista 28 prosentilla oli vanhempiaan pienemmät tulot [3]. Tämänkaltaiset tilastot näyttävät talousjärjestelmän nauttiman luottamuksen ja koko sen tulevaisuuden näkökulmasta hälyttäviltä.
Financial Timesissa julkaistussa artikkelissaan Why Rigged Capitalism Is Damaging Liberal Democracy journalisti Martin Wolf käyttää nykyisestä järjestelmästämme termiä rentier capitalism [4]. Sanan rentier voi ymmärtää monella tavalla, mutta tässä yhteydessä tarkoitetaan pääomatulon saajaa. Suomalaisessa keskustelussa on harvemmin nähdystä termistä myös silloin tällöin suoraa käännöstä vuokranantajakapitalismi.
Vuokranantajakapitalismi tarkoittaa käytännössä järjestelmää, jossa etuoikeutetut henkilöt ja yhtiöt voivat veloittaa mielivaltaisia, tuotteen tai palvelun tuotantohinnasta riippumattomia summia tai vuokria. Tällaista järjestelmää voi hyvin kuvata sanoilla “epäreilu” ja “paska”.
Tässä olisi helppo syntipukki kaikkeen. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Kaivetaan siis vähän syvemmälle.
Lintukoto pahan maailman armoilla
Osasyyllinen epätasa-arvon lisääntymiseen saattaa olla riippuvuutemme teknologiasta ja sen myötä korkeakoulutetuista ammattilaisista [5]. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, että Yhdysvaltojen väestön rikkaimman prosenttiyksikön osuus bruttokansantuotteesta on noussut vuoden 1980 yhdestätoista prosentista vuoden 2014 kahteenkymmeneen.
Poliittista keskustelua seuratessa taas törmää väitteisiin, että syyllinen on joko Kiinan tuontituotteet, maahanmuuttajien tarjoama halpa työvoima tai molemmat. Tämä on klassinen esimerkki ala-asteen pihan “en minä, kun toi” -väittelystä, joka ei kadonnutkaan iän myötä. Ulkomaalaisia on kautta historian ollut helppo syyttää aina, kun jokin menee pieleen. Peiliin katsominen tuntuu täysin unohtuneen.
Yrityksistä huolimatta väitteille ei ole löydetty perusteita. Kaikki vauraat valtiot käyvät nykyään enemmän kauppaa kasvavien valtioiden kanssa kuin 40 vuotta sitten, eivätkä numerot epätasa-arvon ja ulkomaankaupan välillä yksinkertaisesti täsmää [6]. Ulkomaalaisten tuotteiden sijaan syyt löytyvät markkinatalousinstituutioiden
käyttäytymismalleista ja kotimaisista käytännöistä.
Syyllistä ei löydy maahanmuuttajistakaan, vaikka tietyt tahot ovat asiaa kattavasti tutkineet [7]. Yksikään tutkimuksista ei ole löytänyt todisteita maahanmuuton negatiivisesta vaikutuksesta kansantalouteen. Vaikutukset ovat kautta linjan olleet marginaalisia ja silloinkin positiivisia.
Kaikesta tästä huolimatta tiedämme ketä ja mitä tullaan syyttämään tulevina vuosina, kun asiasta keskustellaan julkisella areenalla. Peiliin ei edelleenkään uskalleta katsoa, vaan syyllisen on löydyttävä ulkopuolelta.
Loisiva rahoitusala resursseja riistämässä
Rahoitusalasta sen sijaan löytyy jo oikeita, merkittäviä vaikuttajia. Kun rahoittamalla luodaan rahaa tyhjästä ja tätä rahaa lainataan uutta vastaan lainan kasvaessa korkoa, niin ei tarvitse olla taloustieteiden asiantuntija nähdäkseen ongelman. Rahoitusala vetää puoleensa lahjakkaita yksilöitä lupauksilla helposta rahasta riistäen näin resursseja muilta aloilta, joilla kasvun varaa olisi.
Kun rahoitusalan markkinat vapautettiin 1980-luvulla, alan ammattilaisten tulot kasvoivat räjähdysmäisesti. Arvioiden mukaan he hankkivat 30-50% tuloistaan vuokranantajakapitalismin keinoilla [8]. Vaikka yksityisten toimijoiden tulot ovat kasvaneet näinkin paljon, kokonaisvaltaista talouskasvua tästä ei ole seurannut – pikemminkin päinvastoin. Sama pitää paikkansa myös johtoportaan palkkojen nousun suhteen.
Vuonna 1998 johtajan palkka tavallisen työläisen palkkaan verrattuna oli Iso-Britanniassa keskimäärin 48-kertainen. Vuonna 2016 se oli 129-kertainen. Yhdysvalloissa taas vuonna 1980 pomon palkka oli 42-kertainen ja vuonna 2017 347-kertainen duunariin verrattuna [9]. Tästä ei saa positiivista yhtälöä, vaikka kuinka vääntelisi, paitsi tietysti johtoportaan omasta näkökulmasta.
”Mä oon isompi, mä määrään”
Nykytaloudessa osakemarkkinoilla arvoon arvaamattomaan nousseet monopolit kitkevät kilpailun “Mä oon isompi, mä määrään” -menettelyllään. Yhtymäkohtia ala-asteen pihaan on vaikea olla näkemättä.
Olemme todistaneet tätä menettelyä erityisesti niin sanotuilla verkostoitumisyhtiöillä sekä lähes maksuttomilla alustamonopoleilla. Facebook, Google ja Amazon tulevat ensimmäisinä mieleen.Tässä yhteydessä on mahdotonta jättää mainitsematta häikäilemätöntä veronkiertoa, josta esimerkiksi Panaman paperit ovat todistaneet. Maailman suurimpien yhtiöiden ja yksilöiden veronkierrosta vuodettiin kattavat todisteet, ja käytännössä ainoa seuraus oli vuotajan “salaperäinen” kuolema.
Veronkierto toteutetaan korporaatioiden johdon pysyessä maassa, jossa voi hyötyä korkean verotuksen mahdollistamista palveluista, kun samaan aikaan voitot siirretään veroparatiiseihin. Toinen hyvä esimerkki ovat firmojen sisäiset omaisuuden siirrot veroalueiden välillä. Brad Setserin (Yhdysvaltain Ulkosuhteiden Neuvosto) tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset yhtiöt raportoivat seitsenkertaiset tulokset seitsemässä veroparatiisissa verrattuna kuuteen suuriveroiseen valtioon [10].
Talousjärjestelmässämme on siis monia ongelmia, ja yhtä syyllistä niihin on mahdoton löytää. Joka tapauksessa epävakaan talouden aiheuttamat kriisit ihmisten toimeentulossa ja valtaviksi paisuneet tuloja varallisuuserot ovat polttoainetta ristiriidoille ja konflikteille valtioiden sisällä ja niiden välillä.
Nykyinen talousjärjestelmä ei ole yhteensovitettavissa kestävän kehityksen ja maailmanrauhan tavoitteiden kanssa. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan varmasti radikaaleja muutoksia ainakin kilpailun, säännöstelyn ja verotuksen käytäntöihin. Näitä on kuitenkin vaikea saada aikaan, kun niin kutsuttu eliitti huutelee perusteettomia, muukalaisvihamielisiä iskulauseitaan puolustaessaan sitä itseään suosivaa kapitalismia.
Artikkeli mukailee ja kommentoi Martin Wolfin Finacial Timesissa julkaistua artikkelia Why Rigged Capitalism Is
Damaging Liberal Democracy.
JONI LÖNNGREN, JARNO NISKANEN
Lähteet:
1. US Business Roundtable (19.8.2019): Our Commitment, https://opportunity.businessroundtable.org/ourcommitment
2. Lionel Barber: Capitalism. Time for a reset. https://aboutus.ft.com/en-gb/new-agenda/
3. Jason Furman and Peter Orszag (6.2018): Slower Productivity and Higher Inequality: Are They Related? https://www.piie.com/system/files/documents/wp18-4.pdf
4. Martin Wolf (18.9.2019): Why rigged capitalism is damaging liberal democracy https://www.ft.com/content/5a8ab27e-d470-11e9-8367-807ebd53ab77
5. Robert J Gordon. (29.8.2017): The Rise and Fall of American Growth
6. Elhanan Helpman (6.8.2018): Globalization and inequality.
7. Sari Pekkala Kerr, William R. Kerr (1.2011): Economic Impacts of Immigration: A Survey https://www.nber.org/papers/w16736
8. Thomas Philippon, Ariell Resheff (1.2009): Wages and Human Capital in the U.S. Financial Industry: 1909-2006 https://www.nber.org/papers/w14644
9. Deborah Hargreaves (5.8.2018): Are Chief Executives Overpaid? (The Future of Capitalism)
10. Brad Setser (6.2.2019): The Global Con Hidden in Trump’s Tax Reform Law, Revealed, https://www.nytimes.com/2019/02/06/opinion/business-economics/trump-tax-...
