Teksti: Laura Lodenius
40 vuotta sitten Aseistakieltäytyjäliitto, tuolloin vielä Suomen siviilipalvelusmiesliitto, Rauhanliitto, Sadankomitea ja Kansainvälinen vapaaehtoistyö KVT pitivät yhteistä toimistoa vanhassa Elannon kaupasta muutetussa liiketilassa, Itä-Pasilassa Sähköttäjänkadulla.
Joku huomasi kutkuttavan ilmoituksen, että Pasilan vanha asemarakennus olisi myytävänä, sopivaa ostajaa etsittiin tarjouskilpailulla. Rauhanliitto teki uhkarohkeasti tarjouksen, vaikka mitään rahaa ei ollutkaan. Kävi niin, että se voitti ja yhtäkkiä rauhanaktiiveilla oli vanha Karjalasta 20 luvulla tuotu puuasema. Talo oli jo “vähän” kulunut, sillä se oli ollut tyhjillään jo jonkin aikaa.
Pitkä historia
Rauhanaseman rakennus rakennettiin alun perin vuonna 1915 Vammeljoen rautatieasemaksi Kannakselle, Uudenkirkon pitäjään. Karjalassa talolla oli ollut värikäs historia. Se oli muun muassa toiminut punaisten tukikohtana sisällissodan aikana, mutta nyt taloa ei enää tarvittu enää Pasilassakaan, entisessä Frederiksbergissä.
VR halusi vanhan asemarakennuksen nopeasti pois uuden alta. Rauhanaktiiveilla oli uusi tilanne edessä: kuinka talo saataisiin siirrettyä annetussa lyhyessä ajassa uuden suunnitteilla olevan asemarakennuksen tieltä? Lopulta päätettiin siirtää talo kokonaisena. Rauhanasema olikin silloin Suomen suurin kokonaisena siirretty rakennus.
Elo-syyskuun vaihteessa 1984 talo sahattiin irti perustuksistaan, nostettiin tukipalkeille, vedettiin tunkkien avulla sivuun ja syyskuussa kuorma-auto peruutti lavetin sen alle.
Liikekannallepano rauhan puolesta
Syyskuussa järjestettiin oikea siirtojuhla. Rauhanliiton puheenjohtaja, professori Göran von Bonsdorff asetti päähänsä aseman viimeisen päällikön punaisen virkalakin, ja antoi siirtäjille lähtökäskyn. Ikkunassa oli rauhanmerkki ja banderolli: Liikekannallepano rauhan puolesta.
Suomen siihen asti suurin kokonaisena siirretty rakennus hinattiin nykyiseen paikkaansa Itä-Pasilan Veturitorille.
Talkootyöllä rauhantyölle toimintakeskus
Vanhan talon kunnostaminen toimivaksi Rauhanasemaksi, rauhantyön toimintakeskukseksi, ei olisi onnistunut ilman satoja, satoja talkoolaisia. Kaikki rahoitettiin lainarahalla, jota maksettiin takaisin sitten lähemmäs 10 vuotta, ja lahjoituksin. Lisäksi myytiin symbolisia osakkeita, yksityiset ihmiset järjestivät Rauhanaseman tueksi kirpputoreja ja huutokauppoja.
Erityisen ahkerasti mukana olivat taloon muuttavat järjestöt. Kansainvälisen vapaaehtoistyön kansainväliset pitkäaikaisaktiivit olivat todella “kullan arvoisia” resursseja, sen lisäksi että sivarit, sadankomitealaiset eri puolilta Suomea ja KVT:n muut aktiivit järjestivät talkooviikonloppuja melkein lopulta kahden vuoden ajan, kun talo välillä paloi. Kansainvälisiä työleirejä oli yhteensä seitsemän ja talkoolaisia oli noin 30 maasta. Iso apu oli myös viereisen Pasilan pääkirjastotalon rakennustyömaan ammattirakentajat, jotka auttoivat neuvoivat ja lainaisivat, varmaan johdolta salaa, työkaluja kun niistä oli aina pula köyhien rauhantyöntekijöiden asematyömaalla.
Töitä ohjeisti Alvari Typpö, työmies, joka oli aikanaan ollut Helsingin Kulttuuritaloakin talkoissa rakentamassa. Alvari vaan ei osannut kieliä, joten ulkomaalaisten ohjeistus tehtiin elekielellä ja piirustuksin. Yhtenä epätoivoisena aamuna kun talkoolaisia ei tullutkaan Typpö piirsi hirteen tekstin. ”Ahkeruus kovankin onnen voittaa”. Usein jäi viereisen ”oikean” työmaaparakin ruokalassa rakentajien lounas kesken, kun piti roikkua ikkunassa ja naureskellen ihmetellä Rauhanasema-työmaan posketonta menoa; raskaana olevia naisia, jotka kaivoivat lumessa kakkosnelos- lautoja ihmetellen niitä, kun kokemusta oli vaan A4-papereista. Talkoissa työtunteja kertyi päiväkirjojen mukaan yli 15 000 tuntia.
Talo paloi ja nousi taas kuten feenixlintu
Talon kunnostuksessa oli draamaa: yhtenä yönä kunnostuksessa oleva talo paloi. Palo oli saanut alkunsa keskellä helmikuun pakkasia vuokralla olleesta kaasupulloon kytketystä roudansulatuslaitteesta. Onnea oli matkassa, viimeiset vapaaehtoiset oli juuri lähteneet työmaalta, kun palo syttyi. Talo paloi pahasti ja MTV:n uutisten loppukevennys raunioiden äärellä kysyi: tässäkö rauhantyön lopputulos?
Kiponävahdissa olleet rauhanaktiivit kokoontuivat lähellä olevaan baariin surtuaan lohdutonta näkyä. He löivät lasinsa yhteen ja päättivät että tämä ei jää tähän: ”Se rakennetaan uudelleen”. Ja niin tehtiin.
40 vuotta rauhantyötä yhteisen katon alla
Marraskuussa 2024 Rauhanasemalla 40 vuotta myöhemmin kokoonnuttiin Veturitorilla Pasilassa taas: Liikekannallepano rauhan puolesta - juhlaan. Taustalla varjostavat Gazan kansanmurhaksikin kuvailtu sota, venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Suomen uudelleen herännyt militaristinen ilmapiiri, mutta rauhanaktiivit kokoontuivat juhlimaan sitä että 40 vuotta on Rauhanasema palvellut rauhantyötä, ollut pesä maailman myrskyissä ja myllerryksessä. Meitä ei lannisteta!
Rauhanasema on monelle polvelle Helsingin legendaarisin punk-keikkamesta, kiitos Aseistakieltäytyjien tukikeikka toiminnan. City lehti äänesti rauhiksen 80-luvulla kaupungin parhaimmaksi skeittipaikaksi. Talossa on toteutettu legendaarisen rauhanaktiivin Ilkka Taipaleen lukuisat kirjahankkeet, ja siellä ne varastot ovat edelleen. Talossa on järjestetty varjomaanpuolustuskursseja ja toteutettu Pax-klubeja, ideoitu ja laitettu liikkeelle Sadankomitean rauhanlähettiläs-koulutusta ja Rauhanliiton rauhankoulu. Pitkään yli 10 vuotta talossa oli Kehitysmaakauppa; Uusivaihde, ja joka kesä edelleen kansainvälinen Ruokaa ei Aseita -vapaaehtoistyöleiri. Moni sivariksi pyrkivä on saanut apua juridisissa asioissa talon toimistotiloista, jossa edelleen Aseistakieltäytyjillä, KVTllä, Rauhanliitolla ja Sadankomitealla on toimistonsa.
Kun valtio vei rauhanjärjestöiltä valtiontuet 2024, on toistuvasti kysytty, pystyttehän te pitämään Rauhanaseman? Miten aseman käy. Siihen vastaus on: ei huolta Rauhanasemaa pidetään yllä - vapaaehtoisvoiminkin, talkoilla ja aina yhdessä - ja kiitos ulos vuokrauksella tapahtuvalla rahoituksella. Joten seuraavatkin 40 vuotta on rauhantyön toimintakeskus aktiivien tukikohtana Pasilassa.
