Suomen eduskunta hyväksyi tämän vuoden heinäkuussa kiistanalaisen rajalain, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden palauttamisen rajalta tarvittaessa voimakeinoin. Kysyimme oikeustieteen emeritusprofessori Martti Koskenniemeltä, onko Suomi vielä oikeusvaltio hyväksyessään ihmisoikeuksia rikkovan lain.
Teksti ja valokuva: Juhis Ranta
Kuvitus: Mikko Torvinen
Uusi rajalaki, niin sanottu push back -laki, hyväksyttiin eduskunnassa 12.7.2024 neljän viidesosan enemmistöllä. Tämä laki on herättänyt voimakasta keskustelua ja huolta oikeusvaltioiden periaatteiden säilymisestä Suomessa. Laki mahdollistaa raja-asemien sulkemisen kokonaan myös turvapaikanhakijoilta ja tulijoiden ”työntämisen” takaisin rajan toiselle puolelle tarvittaessa voimakeinoin. Voiko Suomi säilyttää oikeusvaltion aseman hyväksyessään tällaisia lakeja?
”Oikeusvaltion määritelmä on vaihdellut vuosikymmenten aikana ja se käsitetään eri tavoin eri maissa,” emeritusprofessori Martti Koskenniemi aloittaa vastaamisen.
Kulttuurisidonnaisesta oikeusvaltiokäsityksestä huolimatta Koskenniemi nostaa kolme pilaria oikeusvaltiota määrittäväksi tekijäksi. Ensinnäkin viranomaisten toimintaa säätelevät lait, eli viranomaiset eivät voi toimia omaan harkintaan ja mielivaltaan pohjautuen. Toiseksi vallan kolmijakoperiaate: lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja täytäntöönpanovalta on erotettu toisistaan. Kolmantena on ihmisoikeudet ja niiden kunnioittaminen.
Rikkooko push back laki Suomen oikeusvaltioperiaatteen?
Nyt kun olemme määritelleet oikeusvaltion, niin katsotaan mistä on kysymys uudessa ”push back” laissa? Uuden rajalain myötä Suomi on astunut kiistanalaiselle alueelle. Laki mahdollistaa niin kutsutun "push back" -menettelyn, jossa rajalla voidaan estää turvapaikanhakijoiden pääsy maahan ja tarvittaessa heidät voidaan käännyttää takaisin väkivalloin.
”Tämä on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa,” huomauttaa Koskenniemi.
Laissa on olemassa kaksi poikkeusta. Mikäli turvaa hakee haavoittuvassa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi lapsi, sairas tai vanhus; ja mikäli henkilöllä on erityinen vaara joutua vainon uhriksi kotimaassaan. Mikäli lakia sovellettaisiin käytännössä, arvion näistä tilanteista tekisi rajaviranomainen.
”Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä se rajavartija voi arvioida sen, että onko henkilö vaarassa joutua vainon uhriksi?” Koskenniemi kysyy.
”Sopimusten ja perustuslain mukaan käännytyksestä pitää olla viranomaisen päätös ja mahdollisuus valittaa tuomioistuimeen. Se ei tässä laissa toteudu,” Koskenniemi jatkaa.
Lain toimeenpano ei tapahdu automaattisesti. Valtioneuvoston täytyy tehdä erillinen päätös, jolla se aktivoi lainsäädännön. Laki voi olla voimassa vain vuoden kerrallaan. Lisäksi push back -menettelystä täytyy tehdä päätös erikseen.
Laki säädettiin laillisen prosessin mukaisesti
Laki säädettiin perustuslain edellyttämän prosessin mukaisesti poikkeuslakina, joka vaati eduskunnassa neljän viidesosan enemmistön. 167 edustajaa äänesti lain puolesta, 31 vastaan, yksi oli poissa. Suomen perustuslaki ei ole kuitenkaan ainoa Suomea sitova sääntökirja, jota laki rikkoo. Laki rikkoo myös muun muassa ihmisoikeussopimusta ja eurooppaoikeutta, joka menee oikeusjärjestyksessä kansallisen lainsäädännön ylitse.
”Erikoista tässä on se, että hallituksen esityksessä todetaan nämä ristiriidat,” Koskenniemi sanoo.
”Nythän eduskunta teki perustuslain muotoa noudattaen poikkeuksen perustuslain sisällöllisistä määräyksistä. Vaikka kaikki tapahtui Suomen lain mukaisesti, ei sillä ole vaikutusta kansainvälisiin velvoitteisiin tai niihin velvoitteisiin, joita Suomella on EU:n jäsenenä. Näitä siis päätettiin rikkoa. On luultavaa, että rikkomuksia tullaan käsittelemään myöhemmin kansainvälisissä elimissä.”
Eduskunta on siis säätänyt lain, joka rikkoo ihmisoikeuksia, ja joka on ristiriidassa paitsi kansallisen perustuslakimme kanssa, myös meitä velvoittavan eurooppaoikeuden kanssa. Voiko tällaista lakia soveltaa käytännössä? Koskenniemi on sitä mieltä, että teknisesti sitä varmasti voisi soveltaa käytäntöön.
”Valtioneuvosto pystyisi varmasti tekemään päätöksen lain aktivoimisesta ja rajavartioviranomaisella olisi varmasti kyky toteuttaa myös push back -menettelyä. Teknisesti sen toimeenpaneminen voisi olla mahdollista, ainakin jos keskustelusta sivuutetaan kansainväliset valvontaelimet,” Koskenniemi arvioi.
Laista on tehty useita kanteluita Euroopan komissiolle sen ristiriidoista eurooppaoikeuden kanssa. Antimilitaristin haastattelema Koskenniemi on yksi kantelun tehneistä. Kanteluiden käsittely on kesken. Helsingin Sanomien heinäkuussa julkaisemassa jutussa komission viestintäjohtaja Eric Mamer arvioi Suomen olevan ”poikkeuksellisessa tilanteessa”, mutta toteaa myös, että kansallisten lakien on oltava yhdenmukaisia eurooppaoikeuden kanssa.
Suomi on vielä oikeusvaltio, MUTTA…
Palataan takaisin alussa määrittelemäämme oikeusvaltioon. Vallan kolmijaon periaate, viranomaisten toiminta perustuu lakiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Selvää on, että tämä laki rikkoo ihmisoikeuksia, oikeutta hakea turvaa. Se asettaa myös viranomaisen vaikeaan tilanteeseen sen suhteen, mitä lakia hän noudattaa, jos push back -laki aktivoidaan.
Voiko Suomea kutsua vielä oikeusvaltioksi?
”Minulla ei ole epäilystä, etteikö Suomi olisi jatkossakin oikeusvaltio,” Koskenniemi toteaa.
”Sanoessani näin mietin niitä monia muita valtioita, joissa ei olisi käyty yhtä tuskallista keskustelua. Kaikki tahot ovat korostaneet, että prosessi eteni Suomen perustuslain mukaan. Prosessissa myös tunnustettiin ne ristiriidat ja poikkeukset, joita ihmisoikeussopimusten ja eurooppaoikeuden noudattamiseen joudutaan tekemään,” Koskenniemi arvioi.
”Tässä tekopyhyys on kunnianosoitus hyveelle, koska tällä tavalla puhumalla todetaan, että tarkoituksena ei ole luopua oikeuskeskeisestä oikeusvaltioperiaatteesta.”
Vaikka Koskenniemi arvioi Suomen edelleen täyttävän oikeusvaltion kriteerit. Hän ei tee arviota täysin varauksetta. On olemassa riski, että ajaudumme kaltevalle pinnalle sen suhteen, miten lainsäädäntöä jatkossa tehdään.
”Se keskustelu, jota käytiin perustuslakivaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnan lopullinen päätös aukaisee mahdollisuuden sellaisille poliittisille tahoille, jotka eivät näistä oikeusvaltioperiaatteista hirveästi välitä, myös tulevaisuudessa huomattavasti helpommin toimia kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti. Jos näitä tapauksia tulee useampia, niin sitten on syytä pelätä,” Koskenniemi toteaa.
Menikö Suomen maine?
Entäs Suomen maine? Suomi näyttäytyy toisaalta osana vaurasta, liberaalia ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa pohjolaa ja toisaalta osana itä-eurooppaa. Horjuttaako tämä laki Suomen uskottavuutta toimia kansainvälisillä areenoilla, vaikkapa YK:ssa ihmisoikeuksien puolustajana? Koskenniemen mukaan ei horjuta.
”Kansainvälistä yhteisöä ei hirveän paljoa kiinnosta, mitä me täällä puuhataan. Ja YK:n ihmisoikeusneuvostossa on aina istunut sellaisia valtioita kuin vaikkapa Iran ja Kuuba. Suomi voi aivan hyvin puolustaa ihmisoikeuksia maailmalla”.
Ongelmana on sen sijaan Suomen sisäisen poliittisen kulttuurin muutos. Tämä prosessi on Koskenniemen mukaan tehnyt näkyväksi sen, että suomalaisessa politiikassa on liikehdintää, joka ei ihmisoikeuksista juuri piittaa.
Kuka?
Martti Koskenniemi, s 1953
Oikeustieteen emeritusprofessori, tieteen akateemikko
Tutkimusala: kansainvälinen oikeus
Helsingin yliopisto
Mikä?
Push back -laki
HE 53/2024 vp
Nimeke: Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi
Hyväksytty 12.7.2024 äänin Jaa: 167, EI: 31, Tyhjiä 0, Poissa: 1
Voimaantulo 22.7.2024
Säädöskokoelma: 482/2024
