Useilla paikkakunnilla ympäri Suomen järjestettiin mielenosoituksia kansainvälisenä naistenpäivänä 9.3. Helsingin marssilla oli yli 20 000 osallistujaa. Mielenosoitukset vaativat päättäjiltä toimia muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
Turun naistenpäivän marssilla kuultiin myös antimilitaristisesta näkökulmasta kirjoitettu puhe:
“Hyvät toverit, Kansainvälisenä naistenpäivänä meidän täytyy kysyä, mitä tarkoittaa feministisen liikkeen saavutuksille ja kamppailuille se, että maailma on syöksymässä päätä pahkaa uuteen sotilaalliseen varustautumiskierteeseen?
Militarismi ei ole vain armeijoita, hävittäjiä ja paraateja. Militarismi on ajattelutapa ja valtarakenne, joka imee yhteiskunnan resurssit ja ohjaa ne pois hoivasta ja toimeentulosta, eli niistä asioista, jotka oikeasti tekevät elämästä turvallista. Näiden asioiden tuottaminen, heikosti palkatussa työssä tai usein myös palkatta, on yleensä jätetty naisten tehtäväksi.
Militarismin vaikutukset eivät rajoitu sota-aikaan, vaan myös rauhan aikana militarisoitunut yhteiskunta normalisoi väkivallan, kovuuden ja hierarkian. Tyypillisesti se yhdistää nämä piirteet miessukupuoleen, jolle on siksi Suomessakin säädetty asevelvollisuus, johon velvoitetaan varsin mielivaltaisesti rekistereistä löytyvän sukupuolimerkinnän perusteella. Patriarkaalinen militarismi vahvistaa ajatusta, että valta kuuluu niille, joille on annettu, joskus pakotettu aseet käteen – ei niille, jotka hoivaavat ja pitävät yhteisöt hengissä.
Kun sota on sukupuolitettu miesten alaksi, muut sukupuolet ovat usein olleet sodanvastaisten liikkeiden etulinjassa. Ei siksi, että esimerkiksi naiset olisivat jotenkin luonnostaan rauhanomaisia, vaan ehkäpä siksi, että he ovat nähneet konkreettisesti, mitä väkivalta ja varustautuminen ovat tehneet heidän arjelleen. He ovat kantaneet sodan seuraukset kodeissaan ja kehoissaan.
Antimilitarismi ei ole naiivi haave maailmasta ilman konflikteja. Se on realistinen ymmärrys siitä, että todellinen turvallisuus syntyy sotien syiden poistamisesta. Siitä, että ihmisillä on ruokaa, terveydenhuoltoa ja asuntoja, ja että patriarkaatin ja militarismin tapaiset valtajärjestelmät on murskattu.
Kun yhteiskunnat panostavat sotadrooneihin ja kansanmurhaajilta ostettavaan ohjuspuolustukseen, kun samalla irtisanovat hoitajia, ne tekevät poliittisen valinnan. Kun miljardeja käytetään hävittäjiin samalla kun turvakotien rahoitus on katkolla, kyse ei ole välttämättömyydestä, vaan prioriteeteista.
Turvallisinta ei ole siellä missä on raskain aseistus, jatkuva valmiustila päällä ja rajat tiukimmin kiinni.
Turvallista on siellä, missä väkivaltaa kokeva saa apua, yksinhuoltaja pärjää palkallaan, transnuori voi elää ilman pelkoa ja kukaan ei joudu pakenemaan kodistaan pommien alta.
Naistenpäivänä me muistamme, että oikeudet eivät ole tulleet lahjana. Ne on saavutettu sitkeydellä ja kollektiivisella toiminnalla. Samalla tavalla myös rauha on rakennettava.
Lopuksi haluamme toivottaa solidaarisuutta Iranin feministisille vallankumouksellisille, jotka joutuvat toimimaan tänään tilanteessa, jossa heidän niskaansa sataa imperialistien pommeja, samalla kun sotaisa ja sortava vanhoillinen pappishallinto edelleen takertuu valtaansa. Nainen, elämä, vapaus! Kiitos.”
KUVA: TURKU WITH PALESTINE
