Julkaistu ensimmäisen kerran Waging Nonviolence-uutissivustolla 18.2.2025.
Teksti: Jungmin Choi
Käännös: Juho Juutilainen
Etelä-korealaiset kumosivat poikkeuslakitilan vain kuusi tuntia sen voimaantulon jälkeen, näyttäen että tavalliset ihmiset ja poliitikot pystyvät toimimaan nopeasti puolustaakseen demokratiaa.
Kun Elon Muskin kokoama DOGE-ryhmä aloitti tehtävänsä valtion virastojen purkamiseksi, monet amerikkalaiset odottivat voimakasta vastustusta kongressin demokraattijäseniltä. Sen sijaan, puolueen johdolta alkoi sadella heikkoja ulostuloja ja vähäistä vastustusta siihen, että näiltä evättiin pääsy virastoihin, joita heidän tehtävänsä on valvoa.
Nopean toiminnan puute niin sanotun hallinnollisen vallankaappauksen keskellä synnytti vastustuksen ryöpyn, vihaiset kansalaiset vaativat “tekemään enemmän”. Sosiaalisessa mediassa monet nostivat esille muiden maiden poliitikkojen tekemät nopeat toimet kriisien koittaessa. Esimerkiksi joku kommentoi sosiaalisen median BlueSky-alustalla että “eteläkorealaiset poliitikot kirjaimellisesti kiipeävät aitojen yli suojellakseen hallitustaan”, kun “(Yhdysvaltain) senaattorit lähettävät ennakkoon ajastettuja Super Bowl-twiittejä”.
Etelä-Korea on tässä kontekstissa todella hyvä esimerkki. Siellä tapahtui uskomattomia asioita pari kuukautta sitten, ja se voisi toimia juuri oikeanlaisena inspiraationa amerikkalaisille, jolla nämä voisivat kääntää kurssin ja pistää stopin Trumpin hallinnon vaaralliselle vallantavoittelulle.
Joulukuun 3. kello 22.23 Etelä-Korean presidentti Yoon Suk Yeol julisti yllättäen maanlaajuisen poikkeustilan, sanoen syyksi pohjoiskorealaisen aineksen sekä hallituksen vastustajien eliminoimisen. Tämän jälkeen hän kasasi poikkeustilaa varten komentoryhmän, mobilisoi maan armeijan ja vei kansalaisiltaan poliittiset ja sosiaaliset perusoikeudet. Näihin lukeutui maan parlamentin ja poliittisten puolueiden kokoontumisten kieltämisen, lehdistön sekä painotalojen haltuunotto, lakkojen ja julkisten kokoontumisten kielto, sekä kenen tahansa kansalaisen pidättämisen mahdollistaminen ilman oikeustoimia tai etsintälupia.
Edellisen kerran poikkeustila julistettiin Etelä-Koreassa vuonna 1979; silloisen presidentin Park Chung-heen salamurhan jälkimainingeissa. Kuitenkin joulukuun 2024 tapahtumat voisi nähdä itsevallankaappauksena (self-coup): istuva presidentti vaatii tai haalii itselleen lisää valtaa käyttämällä presidentti-instituutiota hyväkseen. Näin ei ole Etelä-Koreassa käynyt marraskuun 1972 jälkeen.
Poikkeustila tuli nopeaan loppuunsa, kun Etelä-Korean parlamentti ajoi läpi sen kumoamista ajavan säädöksen joulukuun 4. päivänä kello 01.01. Vastauksena poikkeustilaa varten kasatut joukot vetäytyivät parlamenttirakennuksesta hiljakseen. Presidentin kanslia ilmoitti poikkeustilan kumoamisesta kello 4.26, ja se kumottiin muodollisesti kabinettineuvoston päätöksellä neljä minuuttia myöhemmin, mikä päätti käytännössä koko tilanteen noin kuudessa tunnissa.
Jälkeenpäin syntyi kansanliike, joka vaati sekä Yoon Suk Yeolin hallinnon eroamista, että laajamittaisia sosiaalisia reformeja. Presidentti Yeol pidätettiin asunnoltaan 14.1. yli 3000 poliisin voimin, tilanteessa presidentin henkivartijat ottivat yhteen poliisin kanssa. Presidentti sekä monet hänen hallintonsa henkilökunnasta ovat erinäisten syytösten kohteena oikeudessa, ja monet virkamiehet ovat joko omatoimisesti eronneet tai erotettu oikeustoimin. Monta kenraalinkin arvoista upseeria maan armeijan johdosta on pidätettynä.
Monta syytä tämän itsevallankaappauksen epäonnistumiselle voidaan luetella, muun muassa komentoketjun epäselvyys, koska varsinaista kaappausta suunnitteli pieni joukko ihmisiä. Mikään syy ei kuitenkaan yksin olisi voinut pidätellä, saati estää kaappausta ilman siviilien toimintaa tilanteessa. Seuraavissa kappaleissa luetellaan neljä avainsyytä tämän liikkeen saavuttamaan voittoon.
1. Varmista että toiminnan laajuus on uhkan kanssa samansuuruinen ja toimi nopeasti
Etelä-Korean perustuslaissa sanotaan selvästi, että jos parlamentin enemmistö vaatii poikkeustilan kumoamista, presidentin täytyy toimia näin. Kun poikkeustila julistettiin, yhteiskunnalliset aktivistit jakoivat tietoa poliisien saartamasta parlamenttirakennuksesta ja parlamentin edustajien mahdollisuudesta joutua pidätetyksi, ja rohkaisivat ihmisiä kokoontumaan paikalle.
Kun ihmisiä saapui paikalle, pistettiin pystyyn livelähetys sosiaaliseen mediaan paikan päältä. Opposition johtaja aloitti myös striimaamaan autostaan matkalla parlamentin istuntoon ja kehotti kannattajia saapumaan paikalle. Parlamentin ulkopuolelle kokoontui yli 16 000 ihmistä tuona yönä. Ihmismassat saapuivat paikalle ennen poikkeustilajoukkojen panssaroituja autoja ja helikoptereita. He auttoivat parlamentin jäseniä pääsemään saarretun rakennuksen muurien yli. Taksilla paikalle saapuneet kertoivat, etteivät kuskit ottaneet matkasta maksua.
Paikalle saapuneet vanhukset ajattelivat eläneensä jo riittävän pitkään, ja olivat valmiita ottamaan vastaan luoteja nuorten puolesta, mikäli armeija vastaisi voimakeinoin tilanteessa. Raporttien mukaan nuoret seisoivat tankkien edessä ilman kättä pidempää, ajatuksenaan se, etteivät ne kuitenkaan ammu. He seisoivat panssaroitujen kulkuneuvojen ja armeijan kuljetusbussien edessä apunaan pelkästään omat vartalonsa. Samaan aikaan he nauhoittivat ja jakoivat kuvamateriaalia sosiaaliseen mediaan reaaliajassa. Suurimmalla osalla paikalle kiirehtivästä kansasta ei ollut tietoakaan väkivallattomasta suorasta toiminnasta tai väkivallattomuuskoulutuksista, vaan he vaistomaisesti omaksuivat toiminnan tärkeimmät puolet.
Parlamentin edustajat eivät olleet ainoita muurin yli kiipeäjiä tuona yönä. Parlamentin henkilökunnan jäsenet ja edustajien avustajat kiipesivät myös kansalaisten avustuksella. Samalla kun ulkopuolella kansa piiritti tankkeja ja esti busseja liikkumasta, helikopterit laskeutuivat parlamentin alueen sisäpuolelle. Parlamentin henkilökunta puolusti rakennusta kasaamalla barrikadeja huonekaluista ovien eteen ja ajoi ikkunoista sisään tunkeutuvia presidentin joukkoja pois vaahtosammuttimin. Henkilökunnan päämäärä oli puolustaa sähköä tuottavia generaattoreita, koska parlamentti äänestää sähköistä järjestelmää käyttämällä. Loppujen lopuksi presidentin joukot epäonnistuivat parlamentin päärakennuksen haltuunotossa kansalaisten, parlamentin turvamiesten ja muun henkilökunnan muodostaman vastarinnan ansiosta.
2. Kannusta turvallisuushenkilökuntaa loikkaamaan
Kansalaisilta saadun todistuksen mukaan kaappausyönä kohdattiin turvallisuusjoukkojen osalta avointa, mutta hienovaraista vastustusta vallankaappauksen aikana. Presidentin joukot eivät esimerkiksi aktiivisesti karkottaneet parlamentin eteen kokoontuneita kansalaisia eivätkä väkisin yrittäneet poistaa parlamenttia puolustanutta henkilökuntaa, vaikka olisivat hyvin kyenneet siihen. Kun turvallisuusjoukot määrättiin takavarikoimaan kansallisen vaalilautakunnan palvelimet, joukot viivyttelivät esimerkiksi syömällä nuudeleita lähikaupassa. Kun presidentin pidätysmääräyksestä ilmoitettiin, osa presidentin turvallisuuspalvelun jäsenistä ilmoitti jäävänsä lomalle ja osa jäi passiivisesti seisoskelemaan alueelle noudattamatta turvallisuuspalvelun päällikön käskyä. Tämä johti lopulta presidentin pidätykseen.
Tällaiselle toiminnalle on monia syitä. Sen synnytti etenkin sotilaallisen komennon salaileva suunnittelu ja vallankaappauksen epämääräinen toteutus. Poikkeuslailla toimivat sotilaat eivät raporttien mukaan tienneet, mihin olivat menossa kuin vasta hetkeä ennen helikoptereiden lähtöä, eivätkä he saaneet selkeää ohjeistusta tehtävää varten. Sotilashenkilökunnan uusin sukupolvi, joka on kasvanut eteläkorealaisessa demokratiassa, omasi myös enemmän yhteiskunnallista tietoa edeltäjiinsä verrattuna. He tulivat itsenäisesti siihen tulokseen, että käynnissä oleva tilanne ei millään muotoa vaatinut poikkeustilaa ja näin ollen olivat vähemmän vastaanottavaisia määräyksille, joilla joukot mobilisoitiin tilannetta varten.
Kansalaiset kannustivat myös aktiivisesti sotilaita loikkaamaan tai olemaan noudattamatta presidentin laittomia määräyksiä. Kansalaisyhteiskunnan vaikuttajat ja organisaatiot antoivat toistuvasti lausuntoja, joilla vedottiin sotilaiden tottelemattomuuteen, kunnes parlamentin kokous päätti poikkeustilan nostamisesta. Parlamentin ulkopuolella ihmiset estivät sotilaiden etenemisen seisomalla näiden edessä ja samalla kyynelsilmin kannusti näitä lopettamaan ja olemaan tottelematta. Sotilaita kehotettiin olemaan tekemättä rikoksia kansaa vastaan noudattamalla laittomia käskyjä. Mielenosoittajien joukossa oli entisiä armeijan erikoisjoukkolaisia ja nämä yrittivät vaikuttaa sotilaisiin samankaltaisuuteensa ja yhteiseen taustaansa vedoten. Joukko lakimiehiä myös jakoi lentolehtisiä, joissa kerrottiin, että laittomien käskyjen toteuttamatta jättäminen on oikeutettua eikä siitä seuraa rangaistusta.
3. Varo seuraavaa poikkeustilalakia
Vaikka parlamentti hyväksyi päätöslauselman poikkeustilan kumoamisesta, kesti siitä huolimatta vielä noin neljä tuntia, kunnes presidentti vahvisti sen ja tilanne raukesi. Koko tuon ajan ihmiset pysyivät parlamentin edessä asemissa varautuen siihen, että presidentti kieltäytyy huomioimasta päätöslauselmaa. Tapahtumaa seuranneen tutkinnan mukaan Yoon antoi käskyn “tunkeutua parlamentin päähuoneeseen väkisin, vaikka aseellisesti mikäli tilanne vaatii parlamentin edustajien poistamiseksi tiloista. Lisäksi tutkinta paljasti, että presidentti käski “armeijaa jatkamaan operaatiota poikkeustilan mahdollisesta kumoamisesta huolimatta, koska poikkeustila voidaan tarvittaessa uusia kaksi tai kolmekin kertaa”.
Vaikka ensimmäinen vallankaappausyritys epäonnistui kuuden tunnin jälkeen, kansalaiset olivat edelleen huolissaan, että vallankaappausta tukevat joukot pitäisivät hallinnollisia avainasemia hallussaan. Heti 4. päivän aamuna yhteiskunnalliset organisaatiot maanlaajuisesti alkoivat tehdä ulostuloja ja järjestivät lehdistötilaisuuksia, joissa pääaiheena oli presidentin pidätys, viraltapano ja virkarikossyyte. Oppositio julisti aikomuksensa nostaa syytteet presidenttiä ja puolustusministeriä vastaan vallankaappauksesta ja haki virkarikossyytettä. Parlamentin pääsihteeri aloitti toimet, joilla täysin estettiin puolustusministeriön henkilökunnan ja poliisijohtajien pääsy rakennukseen. Monet parlamentin opposition jäsenet, mukaan lukien parlamentin puhemies, pysyivät parlamenttirakennuksessa noin viikon tapahtuneen jälkeen, sen sijasta, että olisivat menneet kotiin tai virka-asuntoonsa. Näin he valmistautuivat mahdollisiin vastatoimiin, kuten kidnappaukseen.
Kansalaisjärjestöt organisoivat laajamittaisia, päivittäisiä mielenosoituksia kansalliskokouksen edessä suojellakseen parlamentaarikkoja samalla painostaen parlamenttia ajamaan läpi presidentin virkarikossyytteen. Kun parlamentin kansalliskokous sitten hyväksyi virkarikossyytteen 14. Joulukuuta, yli miljoona ihmistä saapui joukkomielenosoituksiin. Mielenosoittajat siirtyivät kansalliskokouksen luota presidentin asunnon kautta perustuslakituomioistuimen edustalle ja vaativat syytteille nopeampaa käsittelyä.
4. Luo juhlallisia, monipuolisia vastustamisen muotoja
Samalla kun laajat mielenosoitukset jatkuivat parlamenttirakennuksen edessä, väkijoukkojen saaminen järjestykseen nousi ensisijaiseksi tavoitteeksi. Perinteisen kynttilän korvaajaksi nousivat valotikut. Kun kynttilä luo hartaan ja juhlallisen tunnelman, valotikut antoivat vaikutuksen K-pop-konsertista mielenosoituksen sijaan. Noissa konserteissa fanit tapaavat heiluttaa valotikkuja suosiota osoittaakseen. Valotikut yhdistettyinä nykypäivän hittibiiseihin, joita mielenosoittajat lauloivat, loivat synergian, jota ei osattu kuvitella.
Edellä mainittu oli iso tekijä nuoremman sukupolven mukaan saamisessa, valtaosan K-pop faneista on kuitenkin nuoria. Mielenosoituksista löytyi myös toinen Etelä-Korealle tyypillinen piirre: ruoan jakaminen; kymmeniä tai satoja kupillisia kahvia; muita juomia. Ruokaa ja naposteltavia hankittiin läheisistä kahviloista ja ravintoloista maksamalla ennakkoon tai paikalle tuotiin ruoka- ja juomakärryjä. Mielenosoitusten rakenne muistutti osittain festivaalia, paikalle tuli erinäisiä muusikoita ja taiteilijoita. Puheiden pituus oli rajoitettu kahteen minuuttiin ja niihin lukeutui ennakolta ilmoittautuneiden kesken järjestetty vapaan sanan osio, jossa virallisilla puhujilla oli mahdollisuus keskustella mielenosoittajien kanssa ja näin he pääsivät jakamaan perspektiivinsä yleisön kanssa.
Monet muut ryhmät osallistuivat myös. Metallityöläisten, rautatieläisten ja kuljetusalan ammattiliitot aloittivat lakon ja aloittivat mielenosoituksia valtapuolueen paikallistoimistoilla sekä niiden parlamentaarikkojen toimistoilla, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä virkarikossyyteen eteenpäin viemiseksi. Historianopettajat kasasivat ja jakoivat opettavaisia tiedotteita ilmaiseksi osana opetusmateriaaleja. Netissä kiersi 34-sivuinen Power Point-esitys, joka oli jaettu neljään osaan ja käsitteli poikkeuslain luonnetta yleisesti, lain historiaa Etelä-Koreassa esimerkein, joulukuun 3. päivän julistuksen problematiikkaa sekä sloganien syntyä ja kollektiivista toimintaa protesteissa. Esitys suunniteltiin niin, että sen olisi voinut välittömästi esittää luokkahuoneessa opetustilanteessa. Korean ammattiliittojen keskusliitto (The Korean Confederation of Trade Unions) suunnitteli nettisivun, joka mahdollisti tekstiviestin nopean lähettämisen virkarikossyytettä vastustaville parlamentaarikoille, tehden näin kyseisten edustajien puhelimista käytännössä toimintakyvyttömiä viestitulvan takia.
Kuusi tuntia kestäneen itsekaappausyrityksen jälkeen kansalaisjärjestöt keskittyivät aluksi presidentin virkarikossyyteen eteenpäinviemiseksi parlamentaarisin keinoin, minkä jälkeen alkoivat vaatimukset presidentin pidättämisestä. Tällä hetkellä (helmikuussa jutun ilmestyttyä, kääntäjän huomio) järjestöt kampanjoivat perustuslakituomioistuimen antaman lopullisen presidentin virkarikostuomion ja erottamisen puolesta. Tähän tarkoitukseen noin 1550 eri kansalaisjärjestöä perusti 11.12.kattojärjestön nimeltä Emergency Action for Yoon Out and Social Reform.
Etelä-Korean kansalaisliikkeet, jotka hyödyntävät kokemusta onnistuneesta presidentti Park Geun-hyen syytteeseenpanosta kahdeksan vuotta sitten, jakoivat arvion, jonka mukaan aikaisempi presidentin viraltapano rajoittui vain poliittisen vallan siirtämisellä konservatiiveilta liberaaleille. Uusi mainittu kattojärjestö julistikin tavoitteekseen perustaa seitsemäs Korean tasavalta, joka toteuttaisi koko yhteiskunnan läpäiseviä sosiaalisia uudistuksia julkisen keskustelun kautta.
Saavuttaakseen tämän Emergency Action järjestää ison mittaluokan viikonloppumielenosoituksia perustuslakituomioistuimen edessä ja toimii samanaikaisesti yhdestätoista jäsenjärjestöstä koostuvalla alakomitealla, jonka tehtävä on suunnitella visio yhteiskuntauudistuksesta, kehittää uudistusehdotuksia neuvotteluprosessin kautta sekä seurata julkista mielipidettä kansalaiskeskustelun avulla.
Opposition rooli vallankaappausyrityksessä on merkillepantava. Niillä edustajilla, jotka omasivat sotilastaustan tai olivat olleet kansallisen tiedustelupalvelun töissä, ja jotka oli aikaisemmin mielletty konservatiiveiksi jopa oppositiossa, olivat avainroolissa. Näillä ihmisillä oli helpompi pääsy sisäisen tiedonvälityksen kanaviin verkostojensa ansiosta. Nämä edustajat tarkkailivat presidentin henkilönimityksiä avainasemiin ainakin syksystä 2024 lähtien ja tulkitsivat ne osaksi poikkeustilaan valmistautumista jo tuolloin.
Heidän omaavansa tiedustelutiedon ansioista oppositiopuolue saattoi valmistautua poikkeustilan asettamiseen. Edustajat olivat jo syyskuussa ehdottaneet muutoksia poikkeustilan säätämisen vaikeuttamiseksi, ja opposition lainsäätäjät olivat jo sopineet kokoontuvansa kansalliskokouksen tiloihin, mikäli tilanne sitä vaatii, mikä mahdollisti nopean toimimisen kaappauspäivänä sen poikkeustilalain nostamiseksi.
Etelä-Korean vallankaappauksen estäminen - kaappaus olisi voinut onnistua hätätilalain mahdollistaman armeijan mobilisoinnin seurauksena – saavutettiin nopean toiminnan takia, jossa avainasemassa oli metodien tunnistaminen tilanteen kumoamiseksi järjestelmän sisällä. Jos kaappaus tuona päivänä olisi onnistunut, tilanteen kääntäminen jopa diktatuurimaisissa olosuhteissa olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.
Tuon päivän vaarat ovat yhä olemassa. Tammikuun 26. Päivän presidentin pidätyksen jälkeen tilanne näyttää entistä monimutkaisemmalta äärioikeiston nousun merkkien takia. Etelä-Korea on keskellä pitkitettyä kamppailua sen epätäydellisen demokratian vahvistamiseksi, mutta sen antaman esimerkin tulisi toimia inspiraationa kaikille, mukaan lukien amerikkalaisille silloinkin, kun eteläkorealaiset tekevät töitä voittonsa laajentamiseksi ja säilyttämiseksi.
Tämä teksti on julkaistu ensin Waging Nonviolence -uutissivustolla.
