Venäjän Ukrainassa hyökkäävien joukkojen heikosta motivaatiosta on uutisoitu paljon. Maaliskuun alussa maan puolustusministeriö myönsi, että rintamalle on lähetetty myös nuoria varussotilaita. Julkisessa keskustelussa on myös epäilty Venäjän tapattavan tarkoituksella vähemmistökansallisuuksiaan sodassa. Keitä hyökkääjät ovat?
BBC:n Ukrainan kirjeenvaihtaja Olga Ivšina on kevään aikana kerännyt ja analysoinut julkisesti saatavilla olevia tietoja Ukrainan sodassa kaatuneista venäläissotilaista. Hänen havaintojensa mukaan jopa 80 prosenttia heistä on kotoisin Venäjän matalan tai melko matalan elintason alueilta, kuten Dagestanista tai Burjatiasta. Myös etnisiin vähemmistöihin, kuten Siperian alkuperäiskansoihin ja Pohjois-Kaukasian kansoihin kuuluvien osuus vaikuttaisi olevan selvästi koholla kaatuneiden joukossa.
Moskovan jättimäisestä miljoonakaupungista taas ei ollut vielä huhtikuun alussa tiedossa yhtään hyökkäyksessä kuollutta sotilasta, ja senkin jälkeen osuus on pysynyt hyvin pienenä.
Ivšinan arvion mukaan köyhiltä alueilta tulevia tai sorrettuihin vähemmistöihin kuuluvia motivoivat värväytymään raha sekä muiden mielekkäiden tulevaisuudennäkymien puute. Esimerkiksi Kaspianmeren rannalla sijaitsevan Dagestanin tasavallan työttömyysaste on 15%, kun koko Venäjällä se on vain 4%. Venäjän armeijan sopimussotilaana kuukausipalkka ylittää dagestanilaisten keskipalkan, niin kutsutun “sotilaallisen erityisoperaation” aikana maksetun korotetun palkkion aikana jopa moninkertaisesti.
Ukrainassa kaatuneiden joukossa on myös muista entisistä neuvostotasavalloista Venäjälle saapuneita siirtolaisia. Vielä 2000-luvun alussa armeijaan värväytyminen tarjosi monille mahdollisuuden saada Venäjän kansalaisuus. Nykyään tällainen reitti ei enää virallisesti ole mahdollinen, mutta säännöissä on porsaanreikiä.
KÖYHIEN ASEVELVOLLISUUS
Luonnehdinnat Venäjän hyökkäysarmeijan sotilaista saattavat kuulostaa tutuilta. Lähes samoin sanankääntein, lähinnä paikannimet vaihtaen on totuttu puhumaan Yhdysvaltain armeijasta. Amerikkalaisen rauhanliikkeen esillä pitämien lukujen mukaan työväenluokasta tulevien osuus maan armeijaan värvätyistä on niin suuri, että maassa puhutaan köyhien asevelvollisuudesta (conscription by poverty). Myös rodullistettujen, kuten mustien sekä Amerikan alkuperäiskansojen osuus värvätyistä ylittää selvästi heidän osuutensa väestöstä. Lukuisat siirtolaiset tavoittelevat Yhdysvaltain kansalaisuutta liittymällä armeijaan tänäkin päivänä.
Mistä eri tavoin sorrettujen ryhmien suuri osuus suurvaltojen sotavoimissa sitten johtuu? Luultavasti samoista syistä kuin miksi samat ryhmät ovat monissa maissa yliedustettuina useissa raskaissa ja vaarallisissa töissä, joita vakaaseen taloudelliseen asemaan syntyneet valkoiset miehet harvoin tekevät. Pääomalle luokkajako, sukupuoliroolit ja rodullistaminen ovat olleet kelpo työkaluja tuottaa halpaa työvoimaa vaikkapa teurastamoihin, kaivoksiin ja hoiva-alalle. Tästä syystä vallitsevaa taloudellista järjestelmää vahvasti puolustavat tahot suhtautuvat vastahakoisesti myös marginalisoitujen ihmisten asemaa parantamaan pyrkiville aloitteille.
Suomessakin on puolustettu yleistä asevelvollisuutta sillä, että näin vältetään asepalveluksen muuttuminen pelkästään köyhille miehille varatuksi rääkiksi – nimenomaan miesten, koska vallitsevassa sukupuolijärjestelmässä asepalvelus on kaikesta huolimatta valikoitunut keskimäärin parhaassa asemassa olevan sukupuolen eli miesten asiaksi. Ongelma tuskin kuitenkaan ratkeaisi laajentamalla asevelvollisuutta nykyistä yleisemmäksi, saati ulottamalla sitä koskemaan kaikkia sukupuolia.
Ehkä ongelman ratkaisu löytyisi pikemminkin antimilitaristisen toiminnan ja eri sorrettuja ryhmiä puolustavien liikkeiden yhteistyöstä?
TEKSTI: Aku Kervinen
