Antimilitaristi julkaisee uudelleen Juha Keltin (1952-2021) henkilökuvan vuodelta 2008. Artikkeli on julkaistu Sivari&Totaali -lehdessä 2/2008.
Juha Keltti on puolustanut satoja sivareita ja totaalikieltäytyjiä.
Moni tuntee Juha Keltin. 56-vuotias lakiasiainsihteeri vastaa puhelimeen tai sähköpostiin Aseistakieltäytyjäliitossa, kun joku tarvitsee juridista apua. Sen sijaan harva tietää, kuinka monen mutkan kautta hän on Rauhanasemalle päätynyt.
Helsingissä vuonna 1952 syntyneen Juhan tie vei kansakoulun alussa perheen mukana Espoon Tapiolaan. Silloin politiikka vielä kiinnosti nuoriakin. Oppikoulussa Keltti oli jo mukana Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa ja Teiniliitossa.
”Tapiolan Yhteiskoulussa väiteltiin paljon politiikasta ja filosofiasta. Vietnamin sodan vastainen liike ja vuoden 1968 opiskelijakapina inspiroivat meitä.”
Koko 1970-luku oli Juhalle järjestötoiminnan viemää. Siinä sivussa jäivät kesken niin filosofian kuin oikeustieteenkin opinnot. Vuosikymmenen lopulla vierähti yksi talvi Moskovassa, jonne sen ajan vasemmistonuoret tapasivat mennä Komsomol-kouluun. Politiikassa kuohui, mutta nykyiset puheet ”vaaran vuosista” pistävät naurattamaan.
”Mitään vallankumousta ei Suomessa 1970-luvulla ollut meidän käsityksemme mukaan odotettavissa – vasta nyt ovat historioitsijat avanneet sokeat silmämme” Keltti ironisoi.
Antimilitaristi Varusmiesliitossa
Varusmiespalveluksen Keltti suoritti tykkimiehenä Tuusulassa 1977–78.
”Ajattelimme siihen aikaan, että varusmiehet jotenkin voisivat estää armeijan käyttämistä kansaa vastaan.”
Ruodusta oli luontevaa siirtyä Varusmiesliiton järjestösihteeriksi. Jo silloin Keltti mielsi itsensä antimilitaristiksi, ja piti liittoa ennen kaikkea varusmiesten etujärjestönä. Pääesikunnan karvat nousivat pystyyn, kun Varusmiesliiton lehdessä julkaistiin Siviilipalvelusmiesliiton vaihtomainos.
”Pian sieltä yritettiin kieltää kantelujen tekeminen, keltaisen lehdistön käyttäminen ja yksittäistapauksiin puuttuminen. Lopuksi esikunta varoitti liiton johtoa valitsemasta minut pääsihteeriksi, mistä olen hitusen ylpeä.”
1990-luvun alussa Keltti työskenteli vapaana toimittajana. Vuonna 1992 vastaan tuli kiinnostava juttuaihe: Kaj Ranisen eli nykyisen AKL:n järjestösihteerin asevelvollisuudesta kieltäytyminen oli johtanut vankilakierteeseen. Kuukausia kestäneen prosessin raportoiminen avasi tien Aseistakieltäytyjäliitoksi nimensä muuttaneeseen etujärjestöön, jonka lakiasiainsihteerin pallille Juha istui 1993. Lopullisesti hän irtisanoutui armeijasta kieltäytyessään reservistä seuraavana vuonna.
Sivareille voittoja, totaaleille tappioita
”Hoidin aikoinaan ehkä pari sataa aseistakieltäytyjien oikeudenkäyntiä. Jotain hulluutta kai siinä on takana, kun suurin osa oli totaalijuttuja, joissa tappio oli lähes varma. Toisaalta jokaista voittoa osaa arvostaa.”
Yhtä olennainen osa työtä on ollut siviilipalvelusmiesten puolustaminen.
”Arvelisin osallistuneeni ehkä sadan valitusasian hoitamiseen, joissa on ollut kysymys muun muassa kurinpitorangaistuksista, palveluskelpoisuudesta ja lykkäyksistä. Useimmat on voitettu.”
Joskus työ on ollut raskasta – esimerkiksi tänä vuonna voimaan tulleen uuden siviilipalveluslain valmistelu oli pitkä ja kivinen.
”Huomattava osa alkuvaiheen kokousajasta meni siviilipalvelusmiesten sodanaikaisen aseman määrittämiseen. Vaikka maa elääkin syvää rauhan aikaa, pidän voittona sitä, että siviilipalvelusmiehet kriisitilassa määrättäisiin siviilitehtäviin.”
Keltti kannustaa aseistakieltäytyjiä ottamaan yhteyttä. Esimerkiksi mielivaltaisesta kurinpitopäätöksestä kannattaa aina valittaa. Helpoimmin asiat hoituvat sähköpostilla – ainakaan viljelypalstalle Juha ei puhelintaan ota mukaan.
”Puutarhanhoito on minulle pubia terveellisempi tapa nollata työasiat. Viljely tarjoaa puritaanista hyötyliikuntaa, kasviksia ja esteettisiä elämyksiä. Teen siinä symbolisen paluun kulttuurin perustaan, agrikulttuuriin. Voi olla, että ilmastonmuutoksen edetessä perustan lujittaminen alkaa olla jokaisen tehtävä.”
SAMPSA OINAALA
