Syntyykö jokainen turkkilainen sotilaaksi? Minä en usko niin.
Nimeni on Bülent. Olen 29-vuotias ja kotoisin Turkin Izmiristä, mutta asun tällä hetkellä Suomessa. Olen aseistakieltäytyjä.
Toisella luokalla koulussa pakollisella kansallisen turvallisuuden oppitunnilla kuulin ensimmäisen kerran tunnetun sanonnan: "Jokainen turkkilainen syntyy sotilaaksi." Kurssin opettaja oli eläkkeellä oleva eversti, joka sanoi meidän olevan sotilaskansa ja että juuri se on tehnyt kansakunnastamme niin hyvinvoivan ja menestyvän kuin se nykyään on. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli todella yleinen motto, jota käytetään armeijassa ja myös esimerkiksi lauletaan marssien aikana.
Muistan ajatelleeni jo tuolloin, että jotain oli väärin tässä ajattelutavassa. Olen aina ajatellut, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus valita elämäntapansa ja oma paikkansa elämässä eikä häntä voi väkisin pakottaa suorittamaan asevelvollisuutta tai tekemään mitään muutakaan. Ei ole hyväksyttävää, että hallitus sanelee kansalaisilleen, mitä näiden pitää tehdä, olipa tarkoitus hyvä tai huono. Sen lisäksi armeija ja militarisoituminen olivat itsessään vastoin ajattelutapaani.
Mikä mielenkiintoisinta, suurin osa niistä opiskelijoista, jotka eivät olleet samaa mieltä, olivat vain hiljaa. Suuri yleisö pitää nuorten militarisointia edelleen lähes pyhänä asiana. Se on iso tabu, jonka nostaminen keskusteluun ei ole helppo tehtävä, vaikka on myös suuri joukko ihmisiä, jotka kaikessa hiljaisuudessa ovat asevelvollisuutta vastaan. Kutsun hiljaisiksi aseistakieltäytyjiksi niitä, jotka menevät armeijaan indoktrinoinnin takia ja julkisen häpeän pelossa, vaikkeivät todellakaan itse sitä halua.
Aseistakieltäytymisen noidankehä
Minulle aseistakieltäytyminen on ihmisoikeus. Siksi kaikkien maailman hallitusten pitäisi tunnustaa tämä oikeus. Turkki ei kuitenkaan tunnusta aseistakieltäytymisoikeutta, eikä maassa ole siviilipalvelusjärjestelmää. Pakollisesta asevelvollisuudesta kieltäytyminen on laitonta, ja rangaistus siitä on vankeus.
Vaikka Turkki on sitoutunut noudattamaan EU:n ihmisoikeuslainsäädäntöä, se kieltäytyy muuttamasta asevelvollisuuslakiaan pelkästään aseistakieltäytyjien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tekemien valitusten vuoksi ja mieluummin maksaa tuomioistuimen sille yksittäistapauksista määräämät sakot.
Vielä vähän aikaa sitten Turkissa oli yleinen käytäntö, että sotilaat kävivät hakemassa aseistakieltäytyjät suoraan armeijaan suorittamaan palvelusta välittämättä lainkaan heidän henkilökohtaisista elämäntilanteistaan. Jos tästä kieltäytyi, tuomittiin suorittamaan palvelus vankilassa. Järjestelmä on muuttunut vähän viime aikoina, ja aseistakieltäytymisestä on jopa tullut elinikäinen ongelma. Nykyään poliisin on puututtava asiaan jos he törmäävät kutsuntoja välttelevään asevelvolliseen tavanomaisissa tarkastuksissaan esimerkiksi liikennevalvonnan yhteydessä. Jos aseistakieltäytyjä tällä tavalla löydetään, hänelle annetaan huomautus, jossa määrätään sakon uhalla menemään kasarmille ja liittymään armeijaan 15 päivän kuluessa.
Monet aseistakieltäytyjät ovat kirjoittaneet viranomaisille kirjeitä, joissa ovat ilmoittaneet vastustavansa menettelyä ja vaatineet sakkojen perumista, mutta he eivät ole saaneet vastauksia. Tämä johtuu siitä, että aseistakieltäytymistä tai oikeutta siihen ei ole tunnustettu laissa. Annettu sakko kasvaa korkoa, uusia muistutuskirjeitä ja sakkoja tulee, kunnes lopulta aseistakieltäytyjä asetetaan syytteeseen ja hänen on mentävä oikeuteen puolustautuakseen. Tämän jälkeen hänen on suoritettava palvelusaikansa vankilassa. Vapauduttuaan hän saa uuden kutsuntakirjeen. Tämä on jatkuva ja loputon prosessi.
Siviilikuolemasta normaaliin elämään
Turkkilaisilla aseistakieltäytyjillä oli aiemmin tapana kutsua siviilikuolemaksi sitä matkaa, joka heidän oli kuljettava yrittäessään käyttää oikeuttaan olla menemättä armeijaan. Tämän nimityksen taustalla on se, että monia kansalaisen oikeuksia eliminoidaan heti, kun hän kieltäytyy aktiivisesti armeijasta.
Aseistakieltäytyjät saavat huonoa kohtelua vankilassa, koska viranomaiset ja muut vangit pitävät heitä pettureina. Elämä normaalina kansalaisena vankilan ulkopuolella ei myöskään ole helppoa. Hallitus ja koko yhteiskunta pitää asepalvelusta pyhänä, ja henkilöä, joka ei suorita asepalvelusta, marginalisoidaan rajusti. Valtiolta työpaikan voivat käytännössä saada vain ne, jotka ovat suorittaneet asepalveluksensa, vaikka tätä ei olekaan missään laissa säädetty.
Turkin aseistakieltäytyjäliitto VR-DER kertoo viimeisimpänä esimerkkinä asevelvollisuutta tukevista käytännöistä, että Turkin kansallisen puolustuksen ministeriö on alkanut sotilasrikoslain perusteella lähettää huomautuksia värväyksen välttäneiden ihmisten työpaikoille. Tämä on käynnistänyt painostusmekanismin, jonka tavoitteena on saada työnantajat irtisanomaan aseistakieltäytyneet työntekijänsä.
Huomautuskirjeissä sanotaan, että värväyksen välttäneen työntekijän palkkaaminen on "rikos", ja siksi työnantajia painostetaan ”ohjaamaan nämä työntekijät sotilastoimistoon”. Työnantajia, jotka eivät näin toimi, uhkaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.
Tämä ei ole ainoa esimerkki aseistakieltäytyjien elämän rajoittamisesta Turkissa. Netissä on keskusteltu siitä, että monilla aseistakieltäytyjillä on ollut vaikeuksia saada passi matkustaakseen ulkomaille. Vaikka passin saaminen on oikeudellisesti mahdollista aseistakieltäytymisestä huolimatta, passin myöntävä viranomainen on poliisi. Ja jos joku päättää sittenkin mennä armeijaan, aiemmin annetut kovatkaan sakot eivät vanhene. Tarvittaessa viranomaiset sulkevat pankkitilin tai perivät sakot suoraan siltä.
Lähi-itä länsimaisen terrorismin kourissa
Turkin hyökkäys Syyriaan ja muut viimeaikaiset tapahtumat alueella ovat huolestuttavia. Mielestäni kyseessä ei ole pelkästään Turkin aiheuttama ongelma, vaan paljon sekaantuneet Syyrian asioihin poliittisten etujensa takia monien vuosien ajan ja harjoittavat asekauppaa maassa toimivien aseellisten ryhmittymien kanssa kanssa. Lähi- idässä näemme nyt useiden eri toimijoiden pitkäaikaisen terrorisoinnin tuloksen. Mielestäni ryhmiä, jotka tukevat väkivaltaa, ei pidä missään tapauksessa aseistaa, tai muutenkaan vahvistaa, koska ne karkaavat helposti hallinnasta. Toivon, että konflikti saataisiin ratkaistua pian rauhanomaisella tavalla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että hallitus tekee kaikkensa estääkseen ketään kieltäytymästä aseista. Turkin hallitus teki äskettäin lakialoitteen asevelvollisuuden lyhentämiseksi kuuteen kuukauteen, muttei tunnustanut aseistakieltäytymistä oikeutena. Toivon, että aseistakieltäytyminen tunnustettaisiin tänä päivänä oikeutena, ja haluan itse myös käyttää oikeuttani. "Kansallisen puolustuksen" kurssia ei ole ollut kouluissa pakollisena sitten vuoden 2012, mutta toivon rauhan nousevan muutenkin valtavirtaan. Toivon antimilitarismin olevan tulevaisuudessa normi militarismiin sijaan. Toivon myös, että maailman hallitukset saisivat käyttää resurssinsa rauhan ylläpitämiseen, ei aseisiin.
TEKSTI JA KUVA: BÜLENT SAHIN
KÄÄNNÖS ENGLANNISTA SUOMEKSI: AKU KERVINEN