Lukuisat länsimaiset suuryritykset tukevat toiminnallaan veritekoja Palestiinassa. Tanskalainen kuljetusyritys Maersk on yksi näistä. Helmikuussa satoja mielenosoittajia kerääntyi Kööpenhaminaan vaatimaan sotilasvarusteiden kuljettamisen lopettamista.
Teksti: Janne Niemelä
Kuvat: Unwisewmonkeys
Israelin sotakoneisto ei voisi jatkaa palestiinalaisten kansanmurhaa ilman jatkuvaa tukea Yhdysvalloilta ja muilta länsimailta. Aseiden valmistajat ja kuljettajat ovat suuryrityksiä, jotka tienaavat miljoonavoittoja aseiden viennillä Israeliin. Pohjoismaatkaan eivät ole asian suhteen viattomia. Logistiikkajätti Maersk (A. P. Møller-Mærsk A/S), yksi Tanskan suurimmista yrityksistä, kuljettaa jatkuvasti valtavia määriä sotilasvarusteita Yhdysvalloista Israeliin.
Tätä jatkuvaa aseiden virtausta vastaan järjestettiin helmikuussa suuri protestileiri Tanskassa, jonka tavoitteena oli vaatia Maerskia lopettamaan sotilasvarustekuljetukset. Mukana oli myös kymmeniä suomalaisia, allekirjoittanut mukaan lukien.
Mutta ennen kuin kerron leiristä lisää, tarkastellaanpa hetki asian taustoja.
Mitä jättiyritys Maersk tarkalleen ottaen puuhailee?
Palestinian Youth Movement (PYM) on tarkkaillut Maerskin kuljetuksia jo pidemmän aikaa osana heidän Mask off Maersk -kampanjaansa. Järjestön laatimassa, 4.11.2024 julkaistussa tutkimusraportissa arvioidaan, että Maersk on kuljettanut yksinomaan syyskuusta 2023 syyskuuhun 2024 joka viikko tuhat tonnia sotilasvarusteita Yhdysvalloista Israeliin. Kuljetusten sisältö on raportin mukaan muun muassa Namer-miehistönkuljetusvaunuja, Oshkosh Joint Light Tactical Vehicle -ajoneuvoja, tykistöön liittyvää kalustoa sekä valtavat määrät luokittelematonta ja tuntematonta sotilaskalustoa. Maersk itse on täysin tietoinen siitä, mitä kuljetuskonteissa liikkuu. Kun yritystä on julkisesti haastettu asiaan liittyen, yritys on puolustautunut todeten, että sotilaskaluston kuljettaminen on laillista liiketoimintaa. (Tämän siitä saa, kun laitamme eettiset päätökset suuryritysten vastuulle markkinatalouden ehdoin. Huoh.)
Kuinka Maersk voitaisiin pysäyttää?
Tanskalainen tutkivan journalismin media ja tutkimuskeskus Danwatch on selvittänyt 9.2.2025 julkaistussa nettiartikkelissaan, ettei Maersk nykyisen EU:n eikä YK:n lainsäädännön mukaan ole syyllinen kuljettaessaan sotakalustoa Israeliin, vaikka kyseisellä valtiolla olisikin sotarikollisen syytökset niskassaan. Yrityksen sijaan vastuussa olisi aseita myyvä valtio, eli tässä tapauksessa Yhdysvallat. Tässäpä tosin pähkinä purtavaksi: Yhdysvallat ei ole ratifioinut YK:n asekauppasopimusta (ATT), joten se on käytännössä syytöksille immuuni. Danwatchin artikkelin mukaan yksi keino saattaa yritys vastuuseen olisi, jos Maerskin todettaisiin rikkoneen YK:n yrityksiä koskevia ihmisoikeusperiaatteita (UNGP), johon he ovat sitoutuneet. Tätä ei ole vielä tapahtunut.
Maerskin toiminnan julkinen kyseenalaistaminen on myös haastavaa ainakin Tanskassa, koska yrityksellä on kansallisen ylpeydenaiheen asema. Suomessa vastaavaa kansallisylpeyttä koetaan esimerkiksi Nokiaa tai Konetta kohtaan. Tanskan valtio myös tukee yrityksen toimintaa kiehtovan konnankoukun kautta: tanskalaiset laivakuljetusyritykset eivät maksa yritysveroa, vaan pienempää tonnistoveroa (tanskaksi tonnageskat), johon ei vaikuta yrityksen liikevaihto. 80% kaikista Tanskan laivakuljetuksista on Maerskin toteuttamia. Tonnistoverojärjestelmä on siis laadittu kuin suoraan Maerskia varten. On arvioitu, että Maersk on maksanut viime vuosina veroja Tanskaan vain pari prosenttia tai jopa reippaasti alle yhden prosentin. Voisi siis todeta, että Maerskin toimintaa tuetaan Tanskan kansalaisten kustannuksella - tai ainakin tanskalaiset menettävät vuosittain miljardisumman, joka heille kuuluisi.
Tanskan valtio voidaan myös suoraan haastaa oikeuteen tanskalaisten yritysten osallisuudesta asekuljetuksista Israeliin. Amnesty International Denmark, Mellemfolkeligt Samvirke, Oxfam Denmark ja Al-Haq ovat yhdessä jo tehneet näin. Oikeudenkäynti alkoi Tanskan korkeimmassa oikeudessa 25.2. Tuloksia odotellaan.
Jos oikeuslaitos on ihmisoikeuksien puolella, pystyy se ehkä auktoriteetillaan vääntämään globaalin jättiyrityksenkin polvilleen - mutta tämä reitti on turhauttavan hidas, ja lain mutkikkaat kiemurat voivat kääntyä myös ihmisarvoa ja rauhaa vastaan.
Mitä muuta voimme tehdä?
Palestinian Youth Movement ja lukuisat muut aktivistijärjestöt kokosivat yhteen voimansa järjestääkseen mittavan protestileirin Kööpenhaminassa, joka huipentui maanantain 24.2. mielenosoitukseen. Cut ties with genocide -nimisen leirin tavoitteina oli protestoida palestiinalaisten kansanmurhaa mahdollistavaa kansainvälistä asekauppaa vastaan ja vaatia Maerskia katkaisemaan sotilasvarusteiden kuljetus Israeliin. Tämän lisäksi tarkoituksena oli luoda uusia yhteyksiä aktivistien välille ympäri maailman sekä jakaa kansanmurhan vastustajille hyödyllisiä tietoja ja taitoja.
Leiri tapahtui osana globaalia Mask off Maersk -kampanjaa. Aktivistit ympäri maailmaa ovat parin viime vuoden aikana toimineet tuodakseen suurelle yleisölle ilmi Maerskin osallisuutta kansanmurhan mahdollistamisessa sekä hidastaakseen Maerskin toimintaa. Aktivistit ovat esimerkiksi suurella porukalla estäneet Maerskin laivojen lähtemisen satamasta. Cut ties with genocide -protestileirin pääaktio taas tehtiin suoraan Maerskin pääkonttorille, jotta medianäkyvyys olisi mahdollisimman suuri.
Täytyy kyllä myöntää, että toiminta oli valtavan onnistunutta!
Leirin järjestäjillä on hyvät verkostot ympäri Eurooppaa, ja kutsuja levitettiin ympäri maanosaa erilaisten luotettujen järjestöjen kautta. Suomalaisia osallistujia liittyi mukaan Aseistakieltäytyjäliiton, Vasemmistonuorten ja erinäisten Palestiina-ryhmien kautta. Yhteiskuljetus hoitui bussilla.
Lopulta leirille osallistui noin tuhat aktivistia. Näiden lisäksi projektissa oli mukana paljon muita vapaaehtoisia: majoittajia, ruoanlaittajia, kuskeja, lakiasiantuntijoita… Mikäköhän lieneekään todellinen määrä niitä ihmisiä, jotka osallistuivat pyyteettä omalla avullaan tämän valtavan projektin mahdollistamiseen?
Konkreettisten tavoitteiden puolesta kamppailun lisäksi leirillä todellakin korostui myös aktivistipiirien yhteisöllisyys.
Viiden päivän aikana järjestettiin vaikka mitä; koulutuksia, luentoja, tanssia, kylttien maalausta, open mic-iltama, tunteiden purkua, sekä tietysti maanantain suuri aktio. Kaikki tämä pyöri vapaaehtoistyöllä. Osallistuminen oli ilmaista. On ihmeellistä, mihin suuri väkijoukko pystyy, kun he puhaltavat yhteen hiileen yhteisen aatteen vuoksi. Osallistujat pääsivät tuomaan oman kortensa kekoon antamalla pieniä lahjoituksia ja tekemällä yhden tai pari vuoroa vapaaehtoistyötä ruuanlaiton, siivoamisen tai auton ajamisen parissa.
Leirin perustavina aatteina oli vapaaehtoisuuden lisäksi toisten kunnioittaminen taustoista huolimatta ja turvallisemman tilan periaatteisiin sitoutuminen. Luennoilla ja keskustelutilaisuuksissa käsiteltiin esimerkiksi kriittisiä katsauksia antisemitismiin, rasismiin ja kolonialismiin.
Näillä keinoilla saatiin sadoittain kirjavaa aktivistiporukkaa anarkisteista ammattiliittoihmisiin yhteen niin, että kaikilla on turvallinen olo olla mukana!
Ennen maanantain aktiota osallistujat saivat aiheelliset koulutukset lakiasioista ja itse protestissa mukana olemisesta. Kokeneet aktivistit opettivat taktiikoita liittyen suuressa ihmismuodostelmassa liikkumiseen, mahdollisen blokin kiertämiseen hallitusti ja toverin tukemiseen tiukassa paikassa. Tärkeää oli myös oppia, kuinka toimia kun poliisi tulee pidättämään: ei pistetä vastaan vaan valahdetaan lötköksi, jolloin oma kehonpaino on jo oleellinen vastus. Järjestäjät korostivat, että tavoitteemme on väkivallattomassa vastarinnassa, eikä keneltäkään toivota väkivaltaisuutta.
Näillä eväillä oli hyvä marssia itse aktioon.
Varhain aamulla aktivistit kerääntyivät yhteen Trianglenin aukiolle ja marssivat kaupungin halki kohti Maerskin pääkonttoria. Marssi jo yksinään huutoineen ja lauluineen oli merkittävä teko julkisen huomion saamiseksi.
Maerskin pääkonttorin pihan valtaaminen sujui suunnitellusti: aktivistit pitivät tilaa hallussaan useita tunteja, jotkut istuen paikallaan, toiset huutaen, tanssien ja laulaen. Monet kiipeilivät katolla tai puissa pitäen bannereita näyttävästi esillä. Lippusalkoon vaihdettiin Maerskin lipun tilalle Palestiinan lippu. Tilanne pysyi hyvin hallussa, eikä mitään kollektiivista väkivaltaista käytöstä tapahtunut mielenosoittajien osalta. Mediahuomio oli suurta: lähes kaikki Tanskan suuret mediat tiedottivat asiasta merkittävänä uutisena. Aikaisemmin Maerskin osallisuus asekuljetuksissa Israeliin oli vaiettu aihe tanskalaisissa uutisissa, mutta nyt asiasta uutisoitiin enemmän. Myös esimerkiksi Greta Thunbergin läsnäolo nosti median kiinnostusta. Suomenkin media oli kiinnostunut, sillä Yle Uutiset ja Ilta-Sanomat julkaisivat aiheesta omat uutisensa. Jymymenestys!
Poliisi oli eri mieltä. Mielenosoitus hajotettiin käyttäen sekä pamppua, pippurisumutetta, kyynelkaasua että poliisikoiria. 22 mielenosoittajaa pidätettiin. Moni sai vakavia ruhjeita.
Vaikka tähän oli varauduttu, tuli poliisiväkivallan määrä silti monelle järkytyksenä. Monille tämä oli ensimmäinen kosketus valtiollisen väkivaltakoneiston synkempään puoleen. Aktivistit eivät kuitenkaan tästä lannistuneet, vaan porukka koottiin uudestaan yhteen ja mielenosoitusmarssi jatkui takaisin Trianglenin aukiolle. Huudot ja laulut taisivat tästä vain voimistua.
Mitä voimme tästä oppia?
Suuren mittakaavan aktivismilla voidaan saada merkittävää julkisuutta niille asioille, joiden puolesta kamppailemme. Protestileirit ovat tehokas keino tuoda yhteen kansainvälistä väkeä eri järjestöistä ja saada aikaan ennennäkemätöntä solidaarisuutta ja yhteishenkeä. Tällaisessa yhteisöllisessä toiminnassa kaikille on paikkansa - ihmisiä tarvitaan protestiin osallistumisen lisäksi kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan leirin ylläpitämiseksi!
Kaikki ei aina ole ruusuilla tanssimista. Poliisiväkivalta on todellinen uhka. Se on järkyttävää kansalaisten sortamista, mutta sen ei tule lannistaa tai pysäyttää meitä. Me ihannoimme rauhaa ja väkivallattomuutta, ja näin ollen vastustamme myös sitä valtiollista väkivaltakoneistoa, joka suojelee mieluummin julman suuryrityksen kuin rauhanomaisen kansalaisen oikeuksia. Kukaan meistä ei seiso yksin asian kanssa, vaan tulemme pitämään entistä lujemmin yhtä ja kohottamaan ystävyyden ja solidaarisuuden tunnetta omissa piireissämme.
Maersk ja muut kansanmurhaa tukevat suuryritykset saadaan vielä kuriin kollektiivisella toiminnalla!
Kansainvälistä solidaarisuutta mielenosoittajien välillä - haastattelu kahden aktivistin kanssa
Scar ja Steve ovat aktivisteja, jotka osallistuivat Kööpenhaminan tapahtumaan. Nimet ovat peitenimiä identiteettien suojelun vuoksi. Scar on kotoisin Palestiinasta, kun taas Steve on Isosta-Britanniasta. Molemmat joutuivat poliisiväkivallan uhreiksi maanantain aktiossa.
Onko tämänkaltainen toiminta teille uutta?
Scar: “Tämä on ensimmäinen kerta kun osallistumme toimintaan näin suurella ihmismäärällä!”
Steve: “Järjestäytyneisyyden määrä oli minulle uutta, mutta myös poliisiväkivallan määrä oli jotain uutta. Olemme nähneet poliisiväkivaltaa aikaisemminkin, mutta kyynelkaasu ja pippurisumute olivat täysin uutta.”
Mikä sai teidät tulemaan tänne?
Scar: “Yhteisöllisyyden tunne kansainvälisessä yhteisessä aktiossa. Emme ole tehneet tällaista suurta toimintaa sitten toukokuun, jolloin olimme mukana yliopistojen valtauksissa Palestiinan vuoksi.”
Steve: “Jotta oppisimme uusia taitoja ja toisimme ne mukaan kotiin. Olen oppinut täällä uusia taktiikoita. Olemme pienestä kaupungista ja pistää nöyräksi huomata, kuinka paljon enemmän voisimme tehdä!”
Mitä sanoisitte ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita liittymään tällaiseen toimintaan, mutta jotka eivät tunne itseään tarpeeksi rohkeiksi?
Scar: “Helvetti, tee se! Ihan sama, kuka olet. Tuollaisessa paikassa ei tarvitse huolehtia omasta puolestaan. Muut kantavat sinua. Yhteisö on puolellasi.”
Steve: “Vaikuttaa siltä, että on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät miten päin helvettiä järjestelmä on, mutta eivät siltikään tee mitään. Jos olet niin etuoikeutettu, että sinulla on on mahdollisuus osallistua, niin sinun pitäisi tehdä se. Eikä kaikkien tarvitse nousta barrikaadeille. Järjestely on tärkeää, tarvitsemme ruoanlaittoa ja siivoamista.”
“Vastattiin rakkaudella väkivaltaan” - suomalaisten osallistujien mietteitä matkan varrelta
Suomesta lähteneessä yhteiskuljetuksessa kulki muun muassa suomalaiset aktivistit Leinikki ja Pönö. Nimet ovat peitenimiä identiteettien suojelun vuoksi. Molemmat päätyivät kyytiin Free Palestine -verkostojen kautta, ja Pönö on myös ollut vähän mukana Aseistakieltäytyjäliiton toiminnassa. Leinikille kansalaistottelemattomuus on jo tuttua Elokapinan kautta, mutta Cut ties with genocide -leirin massiivinen mittakaava oli silti jotain uutta. Pönökään ei ole kokenut vastaavaa aikaisemmin.
Pönö: “Itsellä oli alusta asti päällimmäisenä innostunut olo. Bongasin tapahtuman jo syksyllä, ja tämä yhteiskyyditys tuli kuin hopeatarjottimella. Halusin hakeutua tämmöistä suurta toimintaa kohti.”
Leinikki: “Itsekin olin innoissani. En jaksaisi itse järjestää tämmöistä, mutta on niin kivaa olla mukana ja päästä tapaamaan aktivisteja Euroopasta. Poliisi tosin jännitti. Tiesin että ne on rajumpia kuin Suomessa, esimerkiksi kyynelkaasun käyttö. Oli kuitenkin turvallinen olo, kun ystävät olivat mukana ja oli luotto ryhmään.”
Tapahtuman suuri mittakaava ja yhteisöllisyys teki vaikutuksen sekä Leinikkiin että Pönöön, vaikka molemmilla on jo jonkin verran kokemusta aktivismista.
Leinikki: “Lauantaina olin keittiövuorossa ja oli niin yhteisöllinen tunnelma, kun ihmiset kyselivät tunteista ja olivat niin ystävällisiä. Ja me tarjoiltiin sinä päivänä 600 annosta! Mitä! Se oli niin siistiä, ei sitä tajunnut ennen kuin joku sanoi ääneen.”
Pönö: “Yhteisöllinen toiminta ja ilmapiiri on itselle tullut jo tutuksi aktivismin kautta viime vuosina, mutta tuolla on ihan eri rakenteet ja perinteet toiminnassa. Se oli niin inspiroivaa. Mitä me tehtäisiin Suomessa? Siellä oli luotto siihen, että tapahtuman rakenteet pyörittää itse itseään. Ihmisiäkin oli niin paljon, oli niin siistiä saada noin paljon väkeä paikalle.”
Aktiopäivä oli molemmille tuju ja kuormittava, ja oikein ymmärrettävistä syistä. Protestin jälkipyykkiäkin sai puida kauan.
Pönö: “Oli kyllä rankkaa. Iltaan asti pumppasi adrenaliini. Ja myös tunteiden debrief illalla, se oli todella paljon.”
Leinikki: “Tuntui, että muodostelmat ja käsimerkit toimivat valtavassa porukassa niin hyvin. Siitä tuli niin yhteisöllinen ja voimakas olo olla siellä isolla ihmismassalla. Kun käytiin debriefissä, niin moni puhui väkivallasta, mutta myös moni puhui yhteisöllisyyden voimasta. Ihmiset olivat niin huolehtivaisia. Vastattiin rakkaudella väkivaltaan. Itse aktiossa oli lopulta turvallinen olo. Oli luotto ryhmään.”
Pönö: “Silloin kun virrattiin sisään Maerskin luo oltiin vain yksi muiden joukossa. Kiinnijäämisen riski oli korkea, mutta jengiä oli niin paljon… oli mukava olla osa sitä valtavaa ihmismassaa, sitä luottavaista ihmisvirtaa, se on ihan päinvastainen kokemus kuin arjessa. Arvostan näitä kokemuksia! Massoissa on voimaa. Jos on riittävästi ihmisiä, voi tehdä mitä vain.”
Leinikki: “On monenlaista voimaa. Massa voi saada suuria asioita aikaan valloittamalla alueen, mutta massalla on myös valtava välittämisen voima. Ja mitään ei tarvitse tehdä yksin. Kaikkeen saa apua. Ja minulle oli tärkeää, että host oli niin lämmin tyyppi. Kämpässä vallitsi turvallisuuden tunne ja sinne sai aina mennä lepäämään.”
Molemmat kokevat myös vapaaehtoistoiminnan onnistuneeksi ratkaisuksi suuren mittakaavan tapahtuman hoitamiseen. Vapaaehtoisia aina riitti, vaikka tukirooleihin ei ketään painostettu. Lopuksi sekä Leinikki että Pönö kannustavat kaikkia osallistumaan vastaaviin tapahtumiin.
Pönö: “Lähtekää ensi kerralla mukaan! Itsellä käteen jäi, ettei ole pakko tehdä mitään! Voi olla myös vain mukana. Massa on tärkeää!”
Leinikki: “Jättifirma on iso ja pelottava kohde mutta tämmöisellä massalla voi tehdä isoja poliittisia juttuja. Massa tuo turvaa ja voimaa.”
Pönö: “Ikävää asiaa vastaan kun taistelee niin siitä vapautuu myös tilaa iloita!”
