Jos Yhdysvallat olisi toiminut Rawlsin oppien mukaisesti olisi sen mahdollisesti ollut vaikeampaa harjoittaa sotaista ulkopolitiikkaa esimerkiksi Lähi-Idässä.
Teksti: Tuukka Korpinen
Kuvitus: Sofia Kivistö
John Rawls (1921–2002) oli amerikkalainen filosofi, joka vuonna 1966 tarttui kaksin käsin häntä vaivanneeseen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Yhdysvallat oli jo melkein kymmenen vuotta osallistunut Vietnamin sotaan, jonka tuottamalle inhimilliselle kärsimykselle ei näyttänyt tulevan loppua. Yhdysvaltojen asevelvollisuuslain avulla lihamyllyyn oli työnnetty suhteessa muuhun väestöön verrattuna erityisen paljon mustia ja työväenluokkaisia miehiä. Täysipäiväiset korkeakouluopiskelijat olivat esimerkiksi vapautettu palveluksesta kokonaan. Mustat opiskelijat olivat todennäköisemmin osa-aikaisia, koska heidän piti toimeentulonsa järjestämiseksi käydä töissä opintojensa ohella.
Yhdessä Harvardin yliopiston kollegoidensa kanssa, Rawls lähti vaatimaan yliopistolta aktiivisuutta ja vastustusta opiskelijapoikkeuksia vastaan. Jos sotaan kerta oltiin menossa, ei sieltä voitu vapauttaa valkoihoisia hyväosaisia. Yliopistolta ei kuitenkaan tullut positiivista vastakaikua. Rawls kohtasikin julkisyleisöltä kritiikkiä vaatimuksistaan. 60- luvun Yhdysvalloissa, kuten Suomessakin on vieläkin ihmisiä, joiden on vaikea hyväksyä asevoimiin kohdistuvaa eettistä kritiikkiä. Rawls ei jäänyt kuitenkaan vastustuksen edessä toimettomaksi. Hän ryhtyi tuumasta toimeen ja kirjoitti ehdotuksensa uudesta paremmasta asevelvollisuuslaista samaisena vuonna.
Rawlsin mallissa rauhan aikana olisi käytössä ammattiarmeija, joka kiillottelisi ydinaseita ja öljyäisi kasarmien ovia tositilanteen varalta. Ammattiarmeija valmistautuu ja kouluttaa, mutta ei Rawlsin mukaan taistele. Sodan uhkan lähestyessä voitaisi kongressin päätöksellä kaikki 18-vuotiaat palveluskelpoiset miehet värvätä kansakunnan puolustamiseen. Rawls piti kehittämäänsä asevelvollisuusmallia onnistuneena. Malli jakoi sodan hinnan tasapuolisesti yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien välillä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että Rawlsin malli oli seksistinen, sekä ikäsyrjivä ja näin ollen selvästi epäoikeudenmukainen. Toisaalta jos Yhdysvallat olisi toiminut Rawlsin oppien mukaisesti olisi sen mahdollisesti ollut vaikeampaa harjoittaa sotaista ulkopolitiikkaa esimerkiksi Lähi-Idässä. Koko yhteiskunnan nuoren miesväestön mobilisointi sotaa varten on työlästä ja poliittisesti epäsuosittua.
Värväystä koskevan keskustelun sijaan John Rawls tunnetaan filosofien piirissä erityisesti hänen oikeudenmukaisuusteoriastaan. Teorian mukaan yhteiskunta olisi oikeudenmukaisempi, mikäli sen säännöt sovittaisiin niin sanotun tietämättömyyden verhon takana. Tietämättömyyden verhon ajatuskokeessa ihmiset eivät yhteiskunnan säännöistä sopiessaan tiedä, mikä heidän asemansa tulisi tulevassa yhteiskunnassa tulisi olemaan. Teorian mukaan riski siitä, että yksilö saattaisi kuulua lopulta vähäosaisiin johtaisi empatiaan heikompiosaisia kohtaan. Rawlsin mukaan ihmiset tällaisessa tilanteessa päättäisivät jakaa perusvapaudet yhdenvertaisesti ja maksimoida mahdollisuuksien tasa-arvon. Käytännössä siis luoda sosiaalidemokraattisen liberaalin yhteiskunnan, jossa instituutiot pitävät huolta yksilöistä heidän taustastaan riippumatta. Mahdollisuuksien tasa-arvoa voidaan tavoitella esimerkiksi julkisella koulutusjärjestelmällä ja kieltämällä syrjintä yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Kun Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa sovelletaan johdonmukaisesti värväykseen päästään siihen lopputulokseen, että on epäoikeudenmukaista vaatia yksilöitä luopumaan perusvapauksistaan, jos samaa ei vaadita kaikilta muilta. Vapauden näkökulmasta yksinkertaisinta ja eettisintä on aina hyödyntää vapaaehtoisia. Tästä huolimatta Rawls näki vapaaehtoisuudessa omanlaisiaan ongelmia. Hänen mukaansa perusvapauksista ei tulisi luopua taloudellisin tai tehokkuuteen vetoavin perustein. Yhteiskunta siis sortaa heikompiosaisia, jos he ryhtyvät sotilaan kaltaiseen vaaralliseen ammattiin taloudellisen pakon edessä. On hyvä pitää mielessä, että tämä ei ole hyvä argumentti vapaaehtoisuutta vastaan vaan kattavan perusturvan puolesta. Työväenluokkaisten miesten päätyminen taloudellisen pakon edessä töihin öljynporauslautalle tai kaivoksiin ei ratkea pakottamalla myös hyväosaisia öljynporauslautalle tai kaivoksiin.
Taloudellista eriarvoisuutta koskevan kritiikin lisäksi Rawlsin varhaisessa ajattelussa oli selvä negatiivinen asenne taistelevia ammattisotilaita vastaan. Asenteet kuitenkin selittyvät mahdollisesti ajan sotilaskuvastolla ja sotilaallisen toiminnan historian ymmärtämisellä. Jokaiselle lukijalle haluankin korostaa, että palkkasotureihin liitettävät eettiset ongelmat, eivät ole suoraan yleistettävissä moderneihin ammattisotilaisiin. Siviilitaustaiset sotilaat osaavat yhtä lailla varastaa, ryöstellä ja tehdä sotarikoksia. Tämän todistavat niin Venäjän, kuin Israelin reserviarmeijoiden tekemät hirmuteot.
Värväyksen oikeudenmukaisuutta koskevalla keskustelulla on suoria yhteyksiä niin suomalaiseen, venäläiseen, kuin ukrainalaiseen värväysjärjestelmään. Suomessa värväys on epäoikeudenmukainen, koska se ei ole vapaaehtoinen, eikä yleinen. Venäjällä erityisesti etnisiä vähemmistöjä käytetään surutta tykinruokana jo lähtökohdiltaan täysin epäoikeutetussa Ukrainan miehittämisessä. Ukrainassa pakkovärväys on sukupuolittunutta ja opiskelija poikkeuksiakin jätettiin myös 2024 hyväksyttyyn tiukempaan asevelvollisuuslakiin.
Militaristisille johtajille erilaiset käsitykset oikeudenmukaisuudesta menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ajatteleville yksilöille se kuitenkin aiheuttaa useita kysymyksiä? Miksi minun pitäisi kuolla sodassa, jos eri sukupuolta, ikäryhmää tai koulutusastetta oleva ystäväni ei tarvitse? Miksi yhteiskunta ei arvosta minun perusvapauksiani?
Teksti perustuu kirjoittajan 2024 julkaistuun John Rawlsin reilua värväyskäsitystä käsittelevään kandidaatintutkielmaan. Tutkielma on julkaistu Tampereen yliopiston kirjastopalvelu Trepossa.
Ajatuksen ituja -palstalla esitellään filosofien ja muiden ajattelijoiden kirjoituksia, ajatuksia ja tekoja, jotka liittyvät antimilitarismiin ja militarismiin, sotaan ja rauhaan, aktivismiin ja tottelemattomuuteen.
